1. yle.fi
  2. Uutiset

Näkökulma: Ihmisapinoiden sanatonta politiikkaa

Ilmeet, eleet, tila, etäisyys ja reaktiot muodostavat monimutkaisen ja alkukantaisen verkon, joka liittyy edelleen sanalliseen viestintään. Kuinka kauan sinä muistat poliittisten keskustelujen argumentit? Entäpä poliitikon perusolemuksen tai istuma-asennon? Näin pohtii Lauri Silvander.

Näkökulmat
Lauri Silvander

Isojen ihmisapinoiden heimoon lukeutuva ihmislajin edustaja on pukeutunut lajinsa arvovaltaa henkivään univormuun – pukuun, kauluspaitaan, solmioon, housuihin ja kenkiin. Hän on ajellut karvoituksen kasvoiltaan ja tuijottaa edessä istuvia lajitovereitaan.

Ihminen on asettunut mahdollisimman kauas toisesta vastaavanlaiseen univormuun pukeutuneesta lajitoveristaan. Heidän ajatuksensa muutaman miljoonan muun ihmislajin edustajan yhteiskunnallisesta järjestäytymisestä aiheuttavat päähenkilössämme ristiriitaisen tunteen. Tämä tunne ei ole kiva ja siksi ihmisemme haluaa olla mahdollisimman kaukana tuosta lajitoveristaan.

On käynnissä lajin järjestäytymiseen liittyvien mielipiteiden vaihtotilaisuus. Joku saattaisi kutsua tapahtumaa väittelyksi, mutta lajin edustajat itse puhuvat keskustelusta, televisiokeskustelusta.

Tapahtumaa seuraavat paitsi paikallaolijat niin myös tuhannet muut samaan yhteisöön lukeutuvat ihmiset. He havainnoivat keskustelua televisioistaan ja ovat virittäytyneet tulkitsemaan paitsi sanallisia niin myös lukuisia sanattomia viestejä.

Katsojat näkevät kerrallaan vain osan tapahtumasta. Esimerkiksi päähenkilömme kasvot tai näkymän hänen kuvakulmastaan.

Pääihmisapinamme kuuntelee. Yhteiskunnallisen valveutuneisuutensa ja lukuisten vastaavien kokemusten myötä hän tietää olla puhumatta päälle.

Toinen ihminen kertoo yleisesti sovittuja periaatteita seuraten ajatuksen, sanotaan nyt vaikkapa jätevesiasetuksesta. Pääihmisapinamme kuuntelee. Yhteiskunnallisen valveutuneisuutensa ja lukuisten vastaavien kokemusten myötä hän tietää olla puhumatta päälle.

Kuin huomaamatta ihmisemme harhautuu ajattelemaan jätevettä. Hän nyrpistää nenäänsä ja katsoo jonnekin kaukaisuuteen.

*Hetkeä myöhemmin *keskustelusta täysin ulkopuolella oleva lajiedustaja näkee pääihmisemme kasvot televisioruudultaan. Etäisyyttä on muutama sata kilometriä.

Hän näkee, kuinka ihmisemme ilme muuttuu. Tämä ulkopuolinen lajitoveri tekee ilmeestä omat päätelmänsä. Hän sekoittaa tähän tulkintaan aiempia kokemuksia pääihmisestämme ja tuosta nyrpistetystä naamasta.

”Päähenkilömme nyrpistelee nenäänsä haja-asutusalueella asuvan lajitovereiden ongelmille. Hän pitää kysymystä vastenmielisenä, ehkä jopa turhanpäiväisenä”, kaukainen lajitoveri ajattelee, pui nyrkkiään kuvaruudulle ja päästää ilmoille voimakkaan sanallisen pärskähdyksen.

Hän puree kieltään, mikä ärsyttää entisestään haja-asutusalueiden lajitovereita. Sitten päähenkilö ei enää pysty pidättelemään. Hän nojaa reilusti eteenpäin ja alkaa huutaa naama punaisena.

Pääihmisemme on koonnut tässä vaiheessa keskittymisensä ja on ärsyyntynyt. Hän puree kieltään, mikä ärsyttää entisestään haja-asutusalueiden lajitovereita. Sitten päähenkilö ei enää pysty pidättelemään. Hän nojaa reilusti eteenpäin ja alkaa huutaa naama punaisena.

Sanoilla ei ole nyt niin väliä, koska kaukaiset lajitoverit tekevät päätelmänsä sen perusteella, onko purkaus heidän mielestään perusteltu vai ei.

Sylkipisarat lentävät ilmassa ja toinen ihmisapina pyrkii pysymään rauhallisena. Osa katsojista pitää häntä lampaana ja pelkurina – suurin osa kuitenkin kunnioittaa provosoitumattomuutta.

Näin sanattomaan viestintään liittyvät tulkinnat syntyvät. Ilmeet, eleet, tila, etäisyys, äänensävyt ja reaktiot muodostavat monimutkaisen ja alkukantaisen verkon, joka liittyy edelleen sanalliseen viestintään. Sitten me teemme tulkintaa, joka epäonnistuu harmittavan usein.

Televisiokeskusteluissa viestitään uskomattoman moneen suuntaan. Keskustelijat keskittyvät paitsi toisiinsa niin myös toimittajaan, yleisöön ja mahdollisiin muihin vieraisiin. Samaan aikaan he pyrkivät pitämään ajatuksensa kasassa ja esittämään ne uskottavasti.

Näkökulmia esitetään, välillä hyökätään ja sitten taas peräännytään. Nojauksia eteen ja taakse, kädenheilautuksia ja väkinäisiä hymyjä.

Kuinka kauan sinä muistat poliittisten keskustelujen argumentit? Entäpä poliitikon perusolemuksen tai istuma-asennon? Mitä tunteita tämä kaikki herättää?

Eduskuntavaalit lähestyvät. Pian haastattelut seuraavat toisiaan ja edessä on tulkintojen aika.

@laurisilvander (siirryt toiseen palveluun)

Lue seuraavaksi