Näkökulma: Vauvavuosi oli pitkä painajainen

Hanki vauvalle hoitaja, niin saat nukkua univelat pois. Nuku silloin, kun vauvakin nukkuu. Hyviä neuvoja, jotka eivät aina toimi. Satu Krautsuk valvoi yli puoli vuotta ennen kuin lääkärit ymmärsivät, mistä unettomuus johtui.

Näkökulmat
vauvan käsi puristaa aikuisen sormea
Satu Krautsuk / Yle

Se alkoi jo sairaalassa. Vauva nukkui nätisti, heräsi vain pari kertaa yössä. Minä nukuin pari tuntia vuorokaudessa. Hoitajat taputtivat olalle. Kun nyt on tämä muuttunut elämäntilanne, valvottaahan se, he sanoivat. Uskoin heitä.

Kotona uni maistui parin viikon ajan vähän paremmin. Vauva sai osaksi korviketta, koska maidontulon kanssa oli aluksi ongelmia. Lakkasin nukkumasta, kun hanat aukesivat.

Yöt makasin silmät kiinni ja ajattelin mukavia. Joinakin öinä sain hatarasti unenpäästä kiinni neljän tai viiden aikaan aamuyöstä. Tuli muutamia vartin unipätkiä. Luovutin yleensä yhdeksän aikaan aamulla.

Parin kuukauden kuluttua olin täysin loppu. Aamuisin raahauduin sohvalle makaamaan. Vauvan iskin sitteriin, Muumit pyörimään. Onneksi vauva oli kiltti.

Minä pääsin nollaan ja taulusienikin ehti kuivua, eikä uni tullut silti. Sen sijaan ajoin kolarin.

Olisikohan ollut neljäs kerta neuvolassa, kun valitin unettomuutta. Neuvolan täti antoi mielikuvaharjoituksen. Minun piti kuvitella eteeni liitutaulu ja piirtää siihen ympyrä. Ympyrän sisälle piti piirtää numero 99. Sen jälkeen numero piti pyyhkiä sienellä pois ja piirtää numero 98. Ja niin edelleen.

– Tämä on tosi hyvä harjoitus, tämän avulla nukkuvat kaikki jo ennen kuin pääsevät numeroon 80, neuvolan täti vakuutti.

Minä pääsin nollaan ja taulusienikin ehti kuivua, eikä uni tullut silti. Sen sijaan ajoin kolarin. Onneksi vauva ei ollut kyydissä.

Päivät makasin vauvan kanssa sängyssä. Päivän suurin ponnistus – ja saavutus – oli vaunulenkki korttelin ympäri. Olin sen jälkeen aivan puhki.

Alkoi tuntua siltä, että unettomuus veisi ihan oikeasti hengen. Masentunut en mielestäni ollut. Elämä olisi ollut loistavaa, jos vain olisin saanut nukuttua. Vauvan neuvolalääkäri määräsi minulle masennuslääkkeitä. Unta en saanut niilläkään, mutta makoilusta tuli huomattavasti mukavampaa.

Toiselta lääkäriltä sain melatoniinia. Ei apua. Lopulta kokeilin nukahtamislääkkeitä, vaikka pelkäsin jääväni koukkuun. Ei apua.

Masentunut en mielestäni ollut. Elämä olisi ollut loistavaa, jos vain olisin saanut nukuttua.

Silloin, kun jaksoin, etsin kohtalotovereita netistä. Olin valvonut viisi kuukautta, kun vihdoin löysin pari vuotta vanhan keskustelun imettävien äitien unettomuudesta. Ketjussa vaivaa ihmetteli useampi tuore äiti. Eräs heistä oli käynyt lääkärissä ja saanut hormonikuurin.

Juolahtipas minunkin väsyneeseen päähäni, että menisin alan lääkärille. Sain e-pillerit ja hormonikuurin, jolla hoidettiin vaihdevuosia. Vyyhti alkoi aueta.

Unta alkoi tulla lisää hyvin hyvin hitaasti. Ensin nukuin neljä tuntia vuorokaudessa, sitten viisi, mutta edelleen pätkissä.

Muutama kuukausi tästä, ja lopetin imetyksen. Uniongelma katosi parissa viikossa.

En muista vauvavuodesta juuri mitään muuta kuin jatkuvan valvomisen. Olisinpa löytänyt apua ajoissa. Arvatkaa, olisinko imettänyt kymmentä kuukautta?