Näkökulma: Rapakuntoiset kolmikymppiset eivät työuria pidennä

Aivan liian moni kolmikymmppinen on niin huonokuntoinen, että parinkymmenen vuoden kuluttua uhkana on jopa työkyvyn menetys. Jos mikään ei muutu, työurien pidentäminen jää haaveeksi, kirjoittaa A-studion toimittaja Hanna Säntti näkökulmassaan.

A-studio
Miehiä kuntotestissä.

Suomalaiset pitää saada ylös, ulos ja liikkeelle, vaati Kansallinen Liikuntafoorumi pari viikkoa sitten. Asia on niin tärkeä, että kuntotalkoiden täytyy olla yksi seuraavan hallitusohjelman kärkihankkeista.

Hanna Säntti

Vaatimus ei yllätä. Ainahan liikuntajärjestöt yrittävät patistaa kansaa liikkumaan enemmän. Faktat itsestäänselvyyden takana ovat kuitenkin, voisiko sanoa, tappavia.

Laajan Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan:

  • Aikuinen suomalainen vietää keskimäärin 76 prosenttia päivästään paikallaan, pääasiassa istuen.
  • Reipasta tai rasittavaa aktiivisuutta on vain muutama prosentti päivästä.
  • Vain vajaa neljäsosa tutkituista täyttää terveysliikuntasuosituksen kestävyysliikunnan osalta.

Samaan aikaan tiedetään myös seuraavat faktat:

  • Liika istuminen lisää kuolleisuutta.
  • Heikko kestävyyskunto lisää myös riskiä, että muisti hapertuu ennen aikojaan.

Karua on myös matematiikka. Jos liikkumattomuuden kuluja ynnää yhteen, nousee lasku pelkästään terveydenhoitosektorilla jopa pariin miljardiin euroon, arvioi UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari. Jos mukaan laskee myös ennenaikaisen eläköitymisen ja työtehon laskun, summa sen kuin kasvaa.

Työurien kannalta erityisen merkittävä tekijä on kestävyyskunto, jonka kehitykseen sisältyy paradoksi. Vaikka väestön yleinen kuntotaso on kohonnut, aivan liian moni suomalainen on rapakunnossa jo kolmikymmpisenä. Erityisesti nuorissa miehissä on paljon sellaisia, joiden ennuste ei lupaa hyvää.

Muutama vuosi sitten joka kymmenes 50–64-vuotias mies oli niin huonokuntoinen, että vaarana on jopa työkyvyn menetys. Jos nykyiset kolmi-nelikymppiset eivät muuta elintapojaan, tilanne uhkaa heikentyä selvästi. Ennusteen mukaan huonokuntoisten osuus vähintään tuplaantuu ja pahimmillaan jopa nelinkertaistuu. Näin käy, koska kestävyyskunto rapistuu väistämättä entisestään, kun ikää tulee lisää.

Suomi sai pari viikkoa sitten pitkään odotetun eläkesovun, joka laskelmien mukaan pidentää työuria noin puolitoista vuotta. Kysymys kuitenkin kuuluu, voiko nykyisillä kuntotuloksilla koskaan päästä maaliin asti.

Moni A-studion haastattelema asiantuntija arvioi, että eläkesopu on vasta ensimmäinen askel työurien pidentämisessä. Jotta tavoite varmasti täyttyy, pitää myös kansan elintapoja saada paremmalle tolalle.

Osa tarinaa on, että kansa jakautuu voimakkaasti kahtia. On iso joukko niitä, joiden kunto on jopa ikätasoa parempi. Ja toisaalta myös niitä, joiden kunto on selvästi ikävuosia huonompi. Lohdullista on, että perusrohdot tämän polarisaation lääkitsemiseen ovat periaatteessa käden ulottuvilla. Kaikkien ei nimittäin tarvitse ryhtyä maratoonareiksi.

Jo arkiliikunnan lisääminen, sokerin ja rasvan vähentäminen ja reipas kävelylenkki kerran pari viikossa auttaa pitkälle. Työpaikoilla voi edetä samalla pienten askelten politiikalla ja huolehtia ensimmäiseksi vaikkapa siitä, ettei kenenkään tarvitse istua tuntitolkulla täysin paikallaan.

Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Kysymys on asenteista ja ihmisten ja organisaatioiden selkäpiihin juurtuneista tavoista. Jotta ne muuttuvat, tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät herättelemään, neuvomaan ja kannustamaan.

Ja se taas on ihan hallitusohjelmatasoinen asia, eikö vain!