1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. verenpainemittarit

Näkökulma: Unohda tautitarkkailu, ole utelias

Kuten moni muukin suomalainen, olen saanut syntymälahjana sydän- ja verisuonitauteihin tuuppaavat geenit. Kun ruokakin maistuu, viskelaariset vyötärökerrostumat eivät terveystilannetta paranna. Verenpaineen mittaaminen tuntuu kuitenkin sairaaksi tunnustautumiselta, kirjoittaa Yle Satakunnan uutispäällikkö Soila Ojanen.

verenpainemittarit
Soila Ojanen
Yle

Pamahdin terveyselämässäni jokin aika sitten taitekohtaan, jossa oli pakko ryhtyä mittaamaan säännöllisesti verenpainetta. Sokeriarvojenkin mittaamista silloin tällöin suositeltiin. Yöpöydällä oli kohta mittaria kuin taisteluplaneetta Galactican terveysasemalla. Vaikka olo oli olllut kohtuullinen, nyt tuntui aika sairaalta.

Taistelu hyvien mittaustulosten saamiseksi oli alkanut. Katselin kouraani työnnetyn seurantakortin tyhjiä rivejä. Että täyttämään vaan - mielummin joka päivä. Ärsytti.

Ei auttanut kuin aloittaa passiivinen vastarinta. Mittaaminen on helppo sivuuttaa vedoten kiireeseen, väsymykseen, stressiin tai päivän epäsäännöllisen syömiseen. Ei sieltä kuitenkaan mitään oikeaa tulosta tule kesken hössötyksen. Sitten tapahtui jotain.

Ohjauduin lääkärille, jonka kanssa piti tehdä hoitosuunnitelmaa mittaamieni lukemien avulla. Ei tuntunut mukavalta tunnustaa, että kaikki oli jäänyt ihan retuperälle. Lääkkeiden syöntikin tuntui vähän tyhmältä – mitäs minä terve ihminen.

Konkarilääkäri katsoi merkitsevästi ja heitti lehtiön pöydälle. Hän selitti ihmisen verenpaineen tarkoituksen. Verenkiertojärjestelmän yksityiskohdat piirtyivät valkoiselle paperille. Putkimaisen verisuonen seinämään ilmestyi kuulakärkikynänsinisiä rasvapalleroita, jotka lääkkeet siivosivat pois.

- Ja se mittaaminen. Tuntuuko se siis sairauden tarkkailulta, lääkäri tivasi.

- Todellakin. Ärsyttää joka kerta pelkkä mittarin näkeminen.

Siitähän lääkäri napakoitui. Hän julisti, ettei mittaus tarkoita sairauden seuraamista, vaan uteliaisuutta.

- Sehän on mitä mahtavin tapa tutustua omaan fysiologiaan! Kiinnostu itsestäsi. Mittaamalla tiedät, mitä verenkierrossasi tapahtuu, lääkäri pamautti.

Sitten hän kehui aamutablettini maasta taivaaseen.

- Ihan mersut lääkkeet. Siis laatua on.

Mieli alkoi kohentua. Mittariniilot olivat tätä ennen painottaneet ohjearvoja ja heiluttaneet nokkani edessä mittauskorttia. Kyllä painonhallinnalle, ei suolalle ja sokerille. Se tarina oli jo kuultu. Mittaamisen ajatteleminen fysiologisena uteliaisuutena on huomattavasti miellyttävämpää kuin hälyttävien raja-arvojen väijyminen.

Lähdin lääkäristä innostuneena. Terhakka tohtori oli kirjoittanut minulle hoitosuunnitelman mutkattomasti kopiopaperille. Viimeisellä rivillä luki "Tsemillä!".

Kutkutti jo ajatus makuuhuoneessa odottavasta verenpainemittarista.

Lue seuraavaksi