Natsien pronssikotka aiheuttaa päänsärkyä Uruguayssa – ei voi panna näytteille eikä tuhotakaan

Kotka painaa 350 kiloa, sen siipien väli on 2,40 metriä ja korkeus kaksi metriä.

Ulkomaat
Graf Speen keulakuva.
Ivan Franco / EPA

Uruguayn hallitus miettii kuumeisesti, mitä se tekee vuonna 1939 Montevideon sataman edustalle upotetun saksalaisen taistelulaiva Graf Speen hylystä löydetylle natsien pronssikotkalle. Nyt tuomioistuin on antanut valtiolle kuukauden aikaa päättää natsipatsaan kohtalosta.

Asiaa on yritetty ratkaista jo vuodesta 2006 lähtien, kun yksityinen aarteenetsijä Alfredo Etchegaray löysi kotkapatsaan Montevideon sataman suulta 15 metrin syvyydestä saven alta. Se oli Natsi-Saksan laivaston ylpeyden taistelulaiva Graf Speen keulakoristeena.

Kotka painaa 350 kiloa, sen siipien väli on 2,40 metriä ja korkeus kaksi metriä.

Uruguayn hallitus ei voi antaa patsasta museoon, koska Saksan valtio ilmoitti patsaan löytymisen jälkeen, että se ei hyväksy natsikotkan julkista esillepanoa. Saksa vastustaa myös sitä, että Uruguay yrittäisi eroon patsaasta huutokaupalla. Se pelkää, että uusnatsit huutaisivat sen itselleen millä hinnalla tahansa tehdäkseen siitä palvontansa kohteen.

Patsas olisi uusnatseille unelmasymboli, sillä se kuvastaa voimaa ja hurjuutta. Kotka on siivet levitettynä ja se seisoo laakeriseppeleen ympäröimän hakaristin päällä.

Kotkan tuhoamista on myös harkittu

Hallitus voisi antaa pronssikotkalle tuhoamiskäskyn, jota sitäkin on harkittu, mutta sekään ei tunnu hyvältä. Kotkan hävittämisestä seuraisi mahdollisesti valtava julkinen kansainvälinen paheksunta – eikä pelkästään uusnatsien, vaan historian vaalijoiden taholta.

Uruguaylainen historioitsija William Rey Ashfield sanoo, että kotka on ennen kaikkea historiallinen esine. Hänen mukaansa olisi jo aika omaksua pronssikotka osana historiaa, koska on kulunut jo niin monta vuotta niistä ajoista, jolloin natsimuistoja sensuroitiin.

– Meidän täytyy sekä nauttia että kärsiä historiallisista muistoistamme. Meidän on otettava oppia myös huonoista asioista, historioitsija sanoo.

Oikeudellinen tie kaatuu kotkan rahalliseen arvoon

Löytäjä Etchegaray on käynyt vuosikausia oikeutta valtiota vastaan saadakseen löytöpalkkion. Hän perustelee vaatimustaan sillä, että hän käytti suuret rahavarat patsaan etsimiseen.

KArtta
Yle Uutisgrafiikka

Todellisuudessa löytöpaikka ei ollut kovin vaikea. Graf Speen romuttunut hylky oli osittain näkyvissä sataman suulla vuodesta 1939. Nyttemmin siitä on siirretty suuria osia muualle, koska se oli vaaraksi muulle laivaliikenteelle.

Uruguayssa oikeus päätti aikanaan, että löydön rahallisesta arvosta kuuluu puolet löytäjälle ja puolet valtiolle, mutta ongelmana on se, että kukaan ei tiedä patsaan rahallista arvoa. Hallituksen tarjoamat summat eivät riitä alkuunkaan löytäjälle. Huhujen mukaan siitä olisi tarjottu 32 miljoonaa euroa, mutta valtio ei voi ottaa löytöpalkkion perusteeksi epämääräisiä puheita. Näin ollen oikeudellinen tie on tukossa, koska ei tiedetä, mistä summasta Etchegarayn tulisi saada puolet.

Saksa puolestaan kielsi pronssikotkan esillepanon vuonna 2007, ja sen jälkeen määräykseen on nevoteltu lievennyksiä, mutta päätöksiä ei ole tehty.

Patsasta säilytetään nyt Uruguayn laivaston tiloissa Montevideon sataman lähellä. Espanjalainen päivälehti El País arvioi muutama päivä sitten, että patsas jäänee sinne pitkäksi ajaksi, koska sen kohtaloa ei voida ratkaista.

Nopea Graf Spee oli natsilaivaston ylpeys

Graf Spee oli nopeampi kuin suurin osa sen aikaisista sotalaivoista. Sen huippunopeus oli noin 54 ja matkanopeuskin 34 kilometriä tunnissa. Vain harvat Ranskan ja Britannian laivaston alukset saivat sen kiinni avomerellä.

Saksalaiset komensivat laivastonsa lippulaivan Graf Speen La Plata -joen suulle estämään lihan ja viljan ja kuljetukset Eurooppaan. Valtava teräspeto teki hurjaa jälkeä riehuessaan Etelä-Amerikan rannikon tuntumassa joulun alla 1939. Se pani pohjaan syyskuusta joulukuuhun yhdeksän kauppa- ja sotalaivaa Etelä-Atlantilla.

Raskaaksi risteilijäksi luokitellulla laivalla oli pituutta 190 metriä. Sillä oli aseistuksena kuusi tykkiä, jotka ampuivat läpimitaltaan 28 sentin ammuksia. Lisäksi siinä oli kahdeksan 15 sentin tykkiä ja useita ilmatorjuntatykkejä sekä lukuisia torpedoputkia. Sen tykit olivat kiinni lähes kahdeksan senttiä paksussa teräsalustassa ja tykkien ampumapesät oli suojattu 14 sentin paksuisella suojapanssarilla. Graf Speellä oli myös Saksan laivaston ensimmäinen tutka.

Ylimielinen päällikkö valitsi meritaistelun

Joulukuun 13. päivän aamuna Graf Spee sai näkyviinsä kolme brittilaivaa, jotka olivat etsimässä sitä. Vaikka Graf Speen komentaja Hans Langsdorff olisi voinut hyvin ajaa tiehensä, hän päätti taistella. Hän komensi laivansa täydellä nopeudella suoraan vihollisen kimppuun, jolloin brittilaivat hajaantuivat sen molemmille kyljille ja tulittivat saksalaislaivaa. Graf Spee sai 70 tykinosumaa ja joutui nilkuttamaan suojaan Montevideon satamaan.

Graf Spee -laiva upposi 17. joulukuuta 1939.
Graf Spee -laiva upposi 17. joulukuuta 1939.United Kingdom Government / Wikipedia

Myös brittien laivat menivät rytäkässä pahasti hajalle, mutta ne jäivät odottamaan, että Graff Spee tulisi ulos satamasta. Kun Langsdorffille selvisi, että Graf Speellä ei ole vaurioiden takia paluuta Saksaan, hän päätti tuhota laivansa räjähdyspanoksilla. Tuhannet uruguaylaiset seurasivat kaupungin rannasta, kun Graf Spee upotettiin sataman suulle.

Brittivakoilijat tulivat kiireesti paikalle tutkimaan laivan tutkaa, joka ei ollut vahingoittunut sen paremmin meritaistelussa kuin upottamisessakaan. Heidän jälkeensä tulivat myös amerikkalaiset.

Kapteeni ja miehistö saivat turvapaikan Argentiinasta, jossa kapteeni ampui pian itsensä Graf Speen lippuun kietoutuneena.

Markku Saksa, México
Kirjoittaja on Meksikossa asuva vapaa toimittaja