Nuoret arvostelevat nuorisotilan sääntöjä tiukoiksi

Tamperelaiset nuoret toivovat, että saisivat hengata vapaasti ja tuoda nuorisotilaan energiajuomia ja karkkia.

Kotimaa
Graffiti Tesoman nuorisokeskuksen seinällä
Yle

Haastattelukierros Tampereen Tesoman nuorten parissa paljastaa, että osa nuorista kaipaa uutta ajanviettopaikkaa. Tesoman nuorisokeskuksessa eli Nuorkassa käy kyllä päivittäin kymmeniä nuoria, mutta kaikkia paikan nykymeno ei miellytä.

Olis kiva, jos nuorilla olis joku hengauspaikka. Nuorkallakin on joskus vähän kireät säännöt, niin ei siellä tykkää olla.

Jos sitä Nuorkkaa vähän uudistais. Esimerkiksi Pirkkalassa nuorisotila on uudenlainen ja siellä on paljon enemmän tekemistä. Olis enemmän sohvia, joissa vois vaan istua ja hengata.

Siellä vois olla oma tila, missä vois syödä omia eväitä, esimerkiksi energiajuomia ja karkkeja.

Nuorkalla käy päivittäin ensin iltapäivällä alakoululaisia ja myöhemmin illalla yläkoululaisia, mutta myös ammattikoulu- ja lukioikäisiä. Perusiltana kävijöitä on 40–50.

Tilat ovat monipuoliset. On vapaata salitilaa, bänditila, paikka läksykerholle, biljardipöytä ja jopa pieni elokuvateatteri. Suosituimpia ajanviettotapoja ovat musiikin kuuntelu, konsolipelit ja biljardin peluu.

– Pari vuotta sitten oli sählybuumi, eli pelattiin taukoamatta. Sitä ennen oli rock-meininki. Bänditilat olivat koko ajan käytössä ja meteli melkoinen, sanoo nuoriso-ohjaaja Vesa Rasi-Koskinen.

Viikoittain nousee huolenaiheita

Nuorkan lisäksi tesomalaisnuoret viettävät aikaansa Majatalossa, joka on kaikille avoin Tampereen helluntaiseurakunnan toimintapiste. Monet pyörivät myös Länällä eli kauppakeskus Länsitorilla.

Ei meillä ole mitään tiettyä paikkaa. Me vaan kävellään ympäriinsä kahdestaan.

Nuorkalla, Majatalossa ja Länällä, vähän siellä missä kaveritkin.

Nuorten elämä ei aina etene ilman ongelmia. Nuoriso-ohjaaja Rasi-Koskisen mukaan viikoittain herää huoli jonkun nuoren pärjäämisestä.

– Tulee sellainen olo, että tässä on nyt jotain, mihin pitää puuttua ja pohtia, mitä tehdään, Rasi-Koskinen sanoo.

– Meiltä ei välttämättä tarvita mitään ihmeellistä. Jutellaan niitä näitä, kuulumisia ja kuullaan, mitä kotona, koulussa tai vapaa-ajalla on tapahtunut. Se on iso osa meidän työtämme.