Jari Tervo: Pieni tyttö, suuri ihminen

Rauhanpalkinnosta päättävän Nobel-komitean valinta oli loistava, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.

Jari Tervo
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Kaksi vuotta sitten pakistanilainen koululainen Malala Yousafzai istui bussissa matkalla koulusta kotiin. Autoon nousi asemies, joka kysyi matkustajilta, kuka on Malala. Kukaan ei puhunut, mutta matkustajien katseet paljastivat miehelle kohteen.

Pakistanin Talibanin tappaja ampui viisitoistavuotiasta tyttöä päähän. Muutama päivä sitten Malala Yousafzaille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Hänestä tuli historian ensimmäinen lapsinobelisti.

Norjan suurkäräjien rauhanvalinta oli loistava. Malala Yousafzain rinnalla palkittiin Kailash Satyarthi, joka on omistanut elämänsä lasten orjuuttamisen vastustamiseen. Toinen palkittu on muslimi, toinen hindu. Toinen Pakistanista, toinen Intiasta. Maitten välit ovat olleet räjähtämäisillään vuosikymmeniä. Yksi halkaistu palkinto ei kesää tee, mutta enemmän se tekee kuin ei mitään.

Talibanin silmissä Malalan rikos oli suositun blogin pitäminen. Hän ryhtyi yksitoistavuotiaana kirjoittamaan BBC Urduun Gul Makain nimimerkillä. Blogissaan hän kertoi, miltä tuntuu elää keskiaikaisen sorron alla. Malala vaati tytöille oikeutta käydä koulua. Se ei Talibanille sovi. Lukutaidottomien vainoaminen on helpompaa kuin koulujakäyneitten.

Malala jäi henkiin, hänestä tuli sankari ja marttyyri. Terrorijärjestö ehti jo vuosi sitten riemuita siitä, ettei Malala saanut silloin Nobelin rauhanpalkintoa. Sen sijaan Malala sai Euroopan unionin Saharov-ihmisoikeuspalkinnon.

Malala suunnitteli lyövänsä saapuvaa murhamiestä kengällä päähän. Pian hän ymmärsi laskeutuvansa silloin heidän tasolleen. Ihmisiä ei saa kohdella julmasti ja karkeasti.

Talibanin mukaan Malala palkittiin sen vuoksi, että hän työskentelee islamia vastaan. Hän muutti murhayrityksen jälkeen Britanniaan ja asuu nykyisin Birminghamissa. Taliban haluaa yhä murhata hänet.

Vuosi sitten Malala Yousafzai vieraili amerikkalaisen toimittajan Jon Stewartin ohjelmassa kertomassa elämästään ja kirjastaan. Malalan ystävä kertoi löytäneensä Googlesta Talibanin murhauhkauksen. Malala ei aluksi uskonut, että Taliban voisi suunnitella lapsen murhaa. Hän oli silloin neljätoistavuotias. Hän pelkäsi enemmän isänsä hengen puolesta.

Malala kertoi televisio-ohjelmassa, että hän suunnitteli lyövänsä Talibanin saapuvaa murhamiestä kengällä päähän. Pian hän ymmärsi laskeutuvansa silloin heidän tasolleen. Ihmisiä ei saa kohdella julmasti ja karkeasti.

Lyömisen sijaan hän ajatteli kertoa murhamiehelle siitä, miten tärkeää on ponnistella sen puolesta, että lapset saavat käydä koulua. Hän kertoisi taistelevansa myös sen puolesta, että murhamiehen lapset saavat opetusta.

”Nyt voit tehdä minulle, mitä haluat”, Malala suunnitteli sanovansa murhaajalleen.

Tämä on lapsen puhetta. Se on totta, yksinkertaista, sankarillista ja liikuttavaa. Se palauttaa asiat aatteen korkeudelta arkeen. Myös toimittaja Stewartin tämä puhe mykisti hetkeksi.

Ihmiset ajattelevat tunnuskuvin. Malalan kotipaikan, pakistanilaisen Swatin laakson, lukuisat uhrit ja sadat räjäytetyt koulut olisivat jääneet länsimaissa uutissäläksi, ellei nuori tyttö olisi blogissaan korottanut ääntään ihmisoikeuksien puolesta, henkensä kaupalla.

Malala Yousafzai ei ole kansanliike. Hän on pieni tyttö, suuri ihminen.

Viimeistään nyt tiedämme millaiset ovat Talibanin todelliset kasvot: ne ovat lapsenmurhaajan kasvot.

En halua lopettaa tätä kirjoitusta vihaan enkä epätoivoon. Lauantaina vietettiin Yhdistyneitten Kansakuntien kansainvälistä tyttöjen päivää. Yleisradion nettisivuilla julkaistiin instagrammeja aiheesta Miksi on ihanaa olla tyttö.

Marjukka Kähösen viestissä nuori nainen vaihtaa talvirenkaita autoon: ”Ei myynyt isä naimisiin, mutta opetti vaihtamaan renkaat.”

Se on kauniisti sanottu.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija