1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Keskustelu kodinhoitajista kirvoitti vastausvyöryn – "Tämä säästäisi rahaa"

Yle Häme pyysi viime viikolla yleisöltä kommentteja kodinhoitajista. Kommentteja tuli paljon monesta eri näkökulmasta. Enimmäkseen kodinhoitajat nähtiin tarpeellisena apuna perheen selviämisessä vaikeiden aikojen yli. Moni ihmetteli, miksei itsestäänselvää keinoa käytetä: kutsu kotiin vaikka WhatsAppilla.

Kotimaan uutiset
Nainen tiskaamassa keittiössä 1960-luvulla.
Nainen tiskaamassa keittiössä 1960-luvulla.Antero Tenhunen / Yle

Muutama kirjoittaja oli huolissaan lapsiperheiden ongelmien kasautumisesta, mihin kodinhoitaja olisi hyvä ennaltaehkäisevä apumuoto. Huostaanottojen välttämiseksi kodinhoitaja voisi olla apuna perheissä kriisiaikoina ja auttaa suurimpien ongelmien yli. Arkinen puuttuminen ei toki kaikkia ongelmia korjaa, mutta konkreettinen apu saattaisi vähentää ongelmien kasvua.

Moni muistuttaa, että nykyinen jo v. 1982 asti voimassa ollut Sosiaalihuoltolaki (lähinnä pykälät 21, 22) velvoittavat Suomen jokaisen kunnan ja kaupungin järjestämään kotipalvelua eli konkreettista työtä tekevän kodinhoitajan palveluita alueellaan asuville lapsiperheille heidän tarpeidensa mukaisesti. Kodinhoitaja palveluiden järjestäminen kunnasta on tehtävä mm. sairauden, vamman, perhetilanteen, synnytyksen, rasittuneisuuden jne vuoksi. Mutta todellisuus on toinen.

Jäin leskeksi ja kahden alakouluikäisen tytön yksinhuoltajaksi neljättä vuotta sitten. Sosiaalitoimiston väki tuli kartoittamaan avun tarvetta. Sain hinnaston jonka mukaan avusta maksetaan joku prosentti tuloistani. Sen lisäksi kerrottiin pääsasiassa mitä töitä ei tehdä. Kun kysyin mitä töitä apuun kuuluu, sain kuulla että koululaisen kanssa vietetään aikaa, ettei tarvi olla yksin, ruokaa voidaan lämmittää mutta ei mitään kotitöitä. Totesin että jos siinä tilanteessa asuntolainan ja muiden kulujen jälkeen jotain jäisi (ei jää) en sitä ainakaan kaupungille lahjoita. Tarvetta avulle olisi todella ollut, ja on edelleen. Nimim. Leski-isä.

Vastaus tuli heti: Näin tässä maassa menetellään!

Sosiaalihuoltolain, ei siis Lastensuojelulain, perusteelle jokaisessa Suomen kunnassa/kaupungissa on oltava konkreettista työtä tekeviä kodinhoitajia kunnan/kaupungin lapsiperheiden tarpeiden mukaisesti ja nimenomaan sosiaalihuollon asiakkuuksilla, ei todellakaan lastensuojelun asiakkuuksina! Ja juurikin teidän perheelle olisi ehdottomasti tarjottava ja järjestettävä konkreettista työtä tekevän kodinhoitajan palveluita mm. Sosiaalihuoltolain 21 ja 22 § perusteella.

Yksinhuoltajan esim. rasittuneisuus on peruste lapsiperheen konkreettista työtä tekevän kodinhoitajan saannille.

Kodinhoitajapalveluiden tarve ei ole syy siirtää, pakottaa jne lapsiperhettä esimerkiksi lastensuojelun asiakasperheeksi. Lisäksi jokaiselle (konkreettista työtä mm. siivous, lastenhoito, pyykinpesu, ruuanlaitto jne) kodinhoitajan palveluita pyytäneelle lapsiperheelle on kunnan sosiaalihuollon annettava kirjallinen, valituskelpoinen päätös asiasta. Nimim. Kodinhoitaja on lakisääteistä!

Myös ulkomailta on tullut kommentteja.

Kiertävien kodinhoitajien palkkaaminen tulisi hurjan paljon halvemmaksi kuin lasten huostaanotto

Asun Saksassa ja perheellämme on yksityisiltä markkinoilta hommattu kodinhoitaja 4-8h päivässä. Hän hoitaa lapsia, siivoaa, nostaa pyykit kuivamaan ja sieltä pois, käy kaupassa ja postissa, laittaa joskus ruokaakin. Miten sitä pienten lasten kanssa muuten voisi töitä tehdäkään? Tämä ei tarkoita, etten itse tekisi mitään. Mutta on ihanaa, kun on aikuinen ihminen jakamassa pikkulapsiarjen haasteita. Nimim. Ihana apulainen.

Yksi perhe tarvitsee kodinhoitajan apua vain pienen rajallisen ajan. Tällä pienellä mutta tärkeällä avulla voitaisin useissa tapauksissa (vaikkei ihan kaikissa) välttää tilanteen meneminen vuosien varrella niin pahaksi, että perhe siirtyy huostaanoton asiakkaaksi. Kiertävien kodinhoitajien palkkaaminen tulisi hurjan paljon halvemmaksi kuin lasten huostaanotto. Taitaa vain olla niin, että huostaanotosta on tullut niin suurta businesta, että niille varpaille ei hypitä. Silti jokainen kuntapäättäjä tajuaa, että joskus perheet tarvitsevat apua vain pahimman yli ja selviävät sitten itsekseen. Esim. yksinhuoltajaäidiltä ei tarvitse ottaa lapsia pois, jos joku auttaa häntä muutamat ensimmäiset vuodet kun on kaikkein raskainta. Kun häntä tuetaan pahimman yli, niin hän selviää itsekkin. Maksaisin paljon mieluummin verorahoistani kodinhoitajien palkan kuin tukisin valtavaksi paisunutta huostaanottobusinesta. Nimim. apu ajoissa

Hyviä muistoja

Kiireiset vanhemmat eivät aina ole ehtineet huolehtia lapsistaan. Kun hoitaja on tullut kotiin on arkikin ollut eirilaista. Monilla on hyviä muistoja kotona vierailleesta hoitajasta.

Olin 1. tai 2. luokalla kansakoulussa, meillä oli "täti" joka tuli kaitsemaan minua ja pikkuveljeäni kun päivällä tulimme kotiin koulusta. Ensimmäinen "täti" ei meitä kestänyt kuin hetken, mutta toinen sitten jaksoi kunnes vanhempamme katsoivat että olimme itseohjautuvia. "Täti" oli muistaakseni hyvin joviaali ja rauhallinen, vaikka kaksi vintiöpoikaa oli katsottavana. Osan rauhallisuudesta tosin saattoi aiheuttaa se punaviini- tms pullo josta "täti" kävi aina välillä hömpsyt ottamassa. Nimim. PunkkuTäti Kodinhoitajan saamisen pitäisi onnistua helposti vaikka Whatsappilla tai nettilomakkeen täyttämisellä

80-luvun puolivälin paikkeilla, kun alle kouluikäinen, minuun ja pari vuotta nuorempaan siskooni iski vesirokko. Meille tuli kodinhoitaja, koska äiti ja isä eivät voineet jäädä töistä pois. En muista taudin vaivanneen, mutta muistan, että askartelimme Anja-hoitajan kanssa vessapaperirullista ja farkkukankaasta jotakin, olisikohan se ollut koira... Kyllä kodinhoitajan saamisen pitäisi onnistua helposti ja nopeasti aina tarpeen tullen, yhdellä puhelinsoitolla tai miksei nykyaikana vaikka Whatsappilla tai nettilomakkeen täyttämisellä. Kynnyksen avunpyyntöön pitäisi olla tarpeeksi matala, ettei liiallista stressiä ja uupumusta ehdi kehittyäkään. Ennaltehkäisy toimii aina paremmin ja tulee pitkällä aikavälillä edullisemmaksikin. Nimim. Niina

Huonoja kokemuksia

Huonojakin kokemuksiakin kodinhoitajista löytyy. Sairaan vanhuksen hyväksikäyttäminen tai perheen ruokarahojen käyttäminen vääriin tarkoituksiin nousi esiin muutamissa kommenteissa.

On kokemuksia tosin erittäin huonoja. Vanha äitini asui Lahdessa leskenä ja sairaana. Hän ei enää ymmärtänyt juuri mitään. Kodinhoitaja puolestaan ymmärsi tilanteen ja käytti äidin rahoja myös omiin ostoksiinsa.  Nimim. Kauhistunut

Äitini oli leski ja meitä liuta alle 10 vuotiaita lapsia. Kun äitini joutui sairaalaan kahdeksi viikoksi, niin saimme remseän kodinhoitajan hoitamaan lehmiä ja meitä lapsia. Ensimmäisenä iltana hän järjesti hippalat ja seuraavana päivänä hän sanoi menevänsä asioille. Tämän jälkeen emme enää nähneet koko kodinhoitajaa. Jokaisessa työssä on erilaisia ihmisiä, joten tämä oli meille opetus yhteiskunnan avusta. Meillä ei ollut sukulaisia, jotka olisivat voineet tulla apuun ja naapurit lähinnä iloitsivat tapahtumasta. Nimim. Muistan kodinhoitajan

Kodinhoitajan suusta

Kodinhoitajat itse tuntevat tekevänsä tarpeellista työtä. Perheissä joissa arjen rutiinit on rikkonaista kodinhoitajat ovat tuoneet järjestystä elämään. Rutiinien löydyttyä voi ongelmien ratkominenkin olla helpompaa.

Olen työskennellyt kodinhoitajana 1984-1993. Koin tekeväni erittäin tarpeellista työtä ja olin hyvin odotettu perheisiin. Alueellamme asui paljon monilapsisia perheitä, joille ihan konkreettinen siivous-, ruuanlaitto- ja lastenhoitoapu oli aina tarpeen. Paljon teimme myös sairaan lapsen hoitamista, että vanhemmat pääsivät töihin. Monissa perheissä kodinhoitaja sai opettaa tavallista elämää, ruuanlaittoa jne. Uusavuttomia oli jo silloin. Olen sitä mieltä että kodinhoitajaa, arjen rutiinien hallitsijaa tarvitaan edelleen ja yhä kipeämmin. Kun arkiaskareet sujuvat, jää aikaa ja voimia miettiä ja ratkoa muitakin ongelmia. Nimim. Kodinhoitaja

Lue seuraavaksi