Näkökulma: Pariisitar, Ranskan paras vientituote

Pariisilaiseen eleganssiin perustuvat elämäntaito-oppaat myyvät miljoonia. Ikuisesti hoikkana pysyvä, vaivattoman tyylikäs ja hyväkäytöksisiä lapsia kasvattava pariisitar onkin Ranskan ehdoton markkinointivaltti, kirjoittaa Yle Uutisten Pariisin-avustaja Annastiina Heikkilä.

Näkökulmat
Annastiina Heikkilä
Annastiina HeikkiläYle

Myyttinen pariisitar on huolettoman tyylikäs, hoikka ja sensuelli. Itsevarmana ja hieman arvoituksellisena hän flaneeraa kaduilla, tukka harkitusti sekaisin, klassikkotrenssiin sonnustautuneena.

Jos pariisittarella on lapsia, ne eivät kiukuttele vaan syövät kiltisti parsakaalinsa. Kun ranskatar itse kokkaa, loihtii hän kolmen ruokalajin rennon illallisen isoäidin perintöreseptejä hyödyntäen – lihomatta itse grammaakaan. Ja tietenkin ranskatar vanhenee tyylikkäästi, ilman plastiikkakirurgiaa.

Kukapa ei haluaisi muistuttaa tätä kaikkivoipaista hahmoa? Niinpä pariisittaren ympärille on syntynyt kokonainen elämäntaito-oppaiden kirjo.

Erityisen suosittuja kirjat ovat Yhdysvalloissa, jossa myyntilistojen kärkeen on viimeisimpänä noussut ranskalaista rentoa eleganssia valottava elämäntaito-opasHow to Be Parisian Wherever You Are. Kirjassa neljä pariisitarta (malli, kirjailija, kolumnisti ja elokuvatuottaja) kertovat, miten näyttää tyylikkäältä leipomon jonossa ja välttää tylsiä illanistujaisia.

Pariisittaren hahmoon liittyy ripaus vetoavan vanhanaikaista nostalgiaa. Ranskalaisuutta markkinoivat elämäntaito-oppaat korostavat usein varsin perinteisiä miesten, naisten ja lasten rooleja

Pariisitar-genren ensimmäinen tosihitti oli kymmenen vuotta sitten ilmestynyt _Ranskattaret eivät liho. _Teos lupasi kertoa ranskattarien hoikkuuden salaisuuden ja sitä myytiin yli kolme miljoonaa kappaletta. Tämän jälkeen pariisittarien vinkit ovat tarjonneet kustantajille ehtymättömän lähteen tyylioppaiden, lastenkasvatusraamattujen ja reseptikirjojen muodossa.

Ranskalle pariisittaren eleganssi on mitä oivallisin vientituote. Kun maan imagoa muuten värittävät talousongelmat ja poliittiset kärhämät, tuo ranskattaren ikinaisellisuus mitä tervetulleinta positiivista julkisuutta. Kiinnostavaa on myös, että myyttinen ranskatar myy parhaiten juuri niissä anglosaksisissa maissa, joissa Ranskan kritisointi, French-bashing, on viime vuosina ollut muodikkainta.

On ehkä juuri politiikan syytä, että ranskalaisten miesten brändäys ei ole onnistunut ihan samalla tavalla. Heistä tulee mieleen lähinnä pettäviä presidenttejä ja Kansainväliseen valuuttarahastoon liittyviä, epämääräisiä seksiskandaaleja. Ranskattaret sen sijaan uhkuvat kaupallista vetovoimaa.

Mutta mihin tämä vetovoima perustuu? Ensinnäkin ranskalaiseen elokuvahistoriaan ja muotiin, joissa persoonallisen tyylikkäät naiset ovat olleet vahvasti läsnä. Nämä Coco Chanelin, Brigitte Bardot’n ja Charlotte Gainsbourgin kaltaiset ikoniset ranskattaret ovat kiinnostavia ja karismaattisia.

Toisekseen pariisittaren hahmoon liittyy ripaus vetoavan vanhanaikaista nostalgiaa. Ranskalaisuutta markkinoivat elämäntaito-oppaat korostavat usein varsin perinteisiä miesten, naisten ja lasten rooleja. Samalla monimutkaisiin kysymyksiin löytyy viihdyttävän yksinkertaisia vastauksia.

Myyttinen pariisitar on hahmona toki kapea. Hän edustaa hyväosaista, kiinnostavassa ammatissa työskentelevää naista, jolla on varaa maksaa kuusikymppiä t-paidasta. Naisen ongelmat ovat hyvinvoivan keskiluokan ongelmia.

Onko tätä legendaarista pariisitarta lopulta edes olemassa, muuta kuin kirjojen sivuilla? Pohdin asiaa luonnostellessani kolumniani Seinen varrella sijaitsevassa kahvilassa. Vierekkäisissä terassipöydissä istui pelkästään sellaisia vaivattoman tyylikkäitä naisia, joita pariisittariksikin kutsutaan.

Annastiina Heikkilä / Yle Uutiset, Pariisi
Twitter: @Annastiina_H (siirryt toiseen palveluun)