Kotimaisten klassikkorukkasten valmistaja: "Meitäkin on houkuteltu ulkomaille"

Sirpa Kemppainen on halunnut pitää Satu-rukkasten valmistuksen kotimaassa, vaikka työntekijämäärä onkin romahtanut. Kuopiolaisyrittäjän mielestä kauppaketjut voisivat tukea kotimaisia tuotteita ottamalla niitä valikoimiin nykyistä enemmän.

Kotimaa
Elsa Pitkäsen talvirukkaset valmistetaan Kuopiossa
Anna Ronkainen / Yle

Lukuisten kotimaisten tuotteiden elinkaari on viimeisen parin vuosikymmenen aikana tullut joko kokonaan päätökseen tai niiden tuotanto on siirretty ulkomaille. Samaan aikaan kotimaassa sinnittelevät yrittäjät ovat voineet hylätä kultavuotensa historian havinaan.

Kamppailua elintilasta jatkaa esimerkiksi lasten Satu-rukkasia yhä Kuopiossa valmistava Elsa Pitkänen Ky, jonka yrittäjä Sirpa Kemppainen on ollut mukana kokemassa sekä ylä- että alamäet.

– Itse olen tietysti haikein mielin siitä, että tekstiiliala lähdettiin ajamaan väkisin pois Suomesta 1990-luvulla, muistelee äitinsä Elsa Pitkäsen perustamaa rukkasompelimoa aikoinaan jatkanut kuopiolainen Sirpa Kemppainen.

Hän muistaa, kuinka suuren muutoksen myötä Kuopioonkin tuli paljon työttömiä.

– Aikoinaan oli Turot, Piretat ja Essilät ja tuhansia työntekijöitä. Sitten kaikki hävisi. Tietysti mieli on katkera, puhuu Kemppainen hiljaa.

Ulkomaille menemistä ei ole edes harkittu

Klassikkorukkasia valmistavassa yrityksessä ole missään vaiheessa harkittu tuotannon siirtämistä ulkomaille.

Ei yhtä tuotetta kannata lähteä kovin kauas teettämään.

Sirpa Kemppainen

– On meitäkin houkuteltu, mutta äitiä ei ulkomaat kiinnostanut koskaan ja sitä myöten ei myöskään minua. Ei yhtä tuotetta kannata lähteä kovin kauas teettämään, muistuttaa Kemppainen.

Satu-rukkasten syntytarina ulottuu Kemppaisen omaan lapsuuteen, 1970-luvun alkuun. Tuolloin Elsa Pitkänen valmisti ensimmäiset rukkasensa omalle tyttärelleen. Pian kaverit ja kaverin kaverit olivat pyytämässä samanlaisia rukkasia omille lapsilleen. Elsa Pitkänen jätti päätyönsä tehtaalla ja perusti rukkasompelimon.

– Alkuaikojen olosuhteita ei voi verrata mihinkään. Asuimme Rönön saaressa, kankaat ja valmiit tuotteet kuljetettiin eestaas veneellä. Vähitellen ajat muuttuivat. Toiminta laajeni 1980-luvulla ja tekijöitä tuli enemmän. Sitten tuli lamat ja porukkaa vähennettiin, kertaa Kemppainen.

Säät ja halpatuonti tuovat haasteen

Parhaimpina vuosina Elsa Pitkäsen talvirukkasia oli valmistamassa 30–40 ompelijaa. Tänä päivänä työntekijöitä on kolmen vakituisen lisäksi muutama kiireavustaja. Viime vuosina rukkasia on valmistunut 20 000 kappaleen vuositahtiin.

– Sahalaitaahan tämä on aina ollut. Sää sanelee hirveän paljon, luonnehtii Kemppainen ja viittaa esimerkiksi lauhaan viime talveen.

Kilpailu halpatuonnin kanssa on myös todella haastavaa, sillä hintaa ei saa Kemppaisen mukaan millään poljettua samalle tasolle.

– Laatu on ainoa kilpailuvaltti, muuta keinoa ei ole. Sen ansiosta olemme pysyneet markkinoilla ja pystyneet säilyttämään kotimaisuusasteen.

Ihmisten usko kotimaisuuteen on niin tiukilla, että jälleenmyyjät ovat jopa soitelleet Kemppaiselle asiakkaiden kommenteista.

– Olen esimerkiksi lähettänyt sähköpostia suoraan asiakkaalle ja vakuutellut tuotteen kotimaisuutta, yrittäjä naurahtaa.

Hiljentynyt tilauskirja

Tulevan talven suhteen ollaan tälläkin hetkellä kuin veitsenterällä. Tilauskirja ei toistaiseksi kovin hyvältä näytä.

Montaa tuhatta ei vielä tänä syksynä ole saatu markkinoille.

Sirpa Kemppainen

– Nyt ollaan jo lokakuun puolessa välissä. Tällä hetkellä odottelemme, että tilauksia rupeaisi tulemaan. Montaa tuhatta ei ole vielä tänä syksynä saatu markkinoille, tuskailee Kemppainen.

Tulevaisuuden suhteen ei voi kuin elää vuosi kerrallaan.

– Aallokossa on vaan yritettävä pysyä. Välillä aallonharjalla ja välillä tosi syvällä, toteaa Kemppainen.

Pallon hän heittäisi suurille ketjuille.

– Suomalaisilla yrittäjillä olisi paremmat mahdollisuudet, jos ulkomaisten rinnalle otetaan valikoimiin enemmän myös kotimaisia tuotteita, uskoo Kemppainen.