Koe uusi yle.fi

Aivovammautunut Outi Leinonen on maailman huippuja BMX-pyöräilyssä – terveiden sarjassa

Vuonna 2004 Outi Leinonen nukahti rattiin, ajoi nokkakolarin rekan kanssa ja sai aivovamman. Kymmenen vuotta myöhemmin hän on suomalaisen BMX-maailman huippuja ja menestyy ulkomaillakin. Katso videosta Leinosen tyylinäyte pyörän päällä ja kuuntele, miksi menestys tarkoittaa hänelle muutakin kuin palkintosijoja.

terveys
Bmx-kuljettaja Outi Leinonen istuu pyöränsä päällä ja nojaa seinään.

Outi Leinonen vetäisee kypärän päänsä suojaksi ja taluttaa pienen BMX-pyörän hiekkaradalle. Hän hyppää kevyesti polkimille ja polkee sekä pumppaa menopelinsä läpi radan kumpujen ja kaarteiden.

Kun kaksinkertainen Suomen mestari soljuu pyörällään eteenpäin, ei uskoisi, että kymmenen vuotta sitten Leinonen makasi kotonaan palautumassa rajusta kolarista.

Heinäkuisena yönä vuonna 2004 hän nukahti rattiin. Torkahdus johti nokkakolariin rekan kanssa.

Ensimmäisestä vuodesta onnettomuuden jälkeen hän ei muista paljoakaan.

– Sairaalasta minulla on vain muutamia muistikuvia. Kotona makasin sängyssä ainakin kuukauden. Ihmisiä kävi kylässä, ja olin aina vähän, että ei tässä mitään, kohta mä lähden liikkeelle. Kun viimein pääsin liikkumaan, luulin kaiken olevan kunnossa ja elämän jatkuvan. Oli kova paikka ymmärtää, ettei kaikki ollutkaan ennallaan.

Leinosesta ei enää ollut pelaamaan jääkiekkoa. Koulu jäi kesken. 18-vuotiaasta tuli eläkeläinen.

Tiesin, että käy huonosti, jos jään vain istumaan. Kenenkään pää ei kestä sellaista.

Outi Leinonen

"Jotain piti keksiä"

Leinonen ei ole tottunut lepäämään laakereillaan, eikä hän tehnyt niin onnettomuuden jälkeenkään. Heti, kun kunto kesti, hän jatkoi liikunnallista elämäntapaansa.

Kiekko jäi, mutta tilalle tuli esimerkiksi telinevoimistelun, uinnin ja lumilautailun valmentaminen. Hän kokeili niin monia itsepuolustuslajeja, ettei edes muista niitä kaikkia.

Tosin muistiongelmat liittyvät myös kolarista tulleeseen aivovammaan, joka on Leinosen tapauksessa määritelty vaikeaksi tai keskivaikeaksi.

– Kolarin jälkeen oli 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa täytettävänä. Jotain piti keksiä. On tuskaista, kun olet tehnyt kaiken, katsot kelloa ja se on 12 päivällä. Siinä miettii, mitä ihmettä keksii loppupäiväksi. Tiesin, että käy huonosti, jos jään vain istumaan. Kenenkään pää ei kestä sellaista.

BMX racing eli pienillä pyörillä polkeminen rataa pitkin oli kiinnostanut Leinosta pitkään. Toiminnan naisena hän otti lajin omakseen kertaheitolla.

– Matkalla ensimmäisiin kisoihin soitin, että olisin tulossa ja riittääkö, jos minulla on pyörä ja kypärä. Se riitti.

Outi Leinonen.
Hanna Lumme / Yle

Muistilappuja kaikkialla

Leinonen on miesvaltaisessa lajissa Suomen kärkinainen. Plakkarissa on ainakin kaksi Suomen mestaruutta, Pohjoismaiden mestaruuskisoista neljä kärkisijaa ja MM-kisoista finaalipaikka eli kahdeksas sija.

Kotimaisen BMX-kauden päätöskisassa tänä syksynä Leinonen oli paras suomalainen.

Hän joutuu hetken miettimään, mutta siinä suurimmat meriitit taisivat olla.

Vaikka 28-vuotias Leinonen näyttää ulospäin terveeltä, aivovamma vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen.

Haastattelun kuluessa toimittajakin saa kuulla, että pitkiä johdatuksia kysymyksiin ei kannata esittää, koska puheenvuoron lopussa Leinonen ei enää muista, mitä toimittaja on sanonut aluksi.

Aina pitää miettiä kaksi kertaa, ymmärsinkö oikein ja selittää viisi kertaa, että muut ymmärtävät, mitä tarkoitan.

Outi Leinonen

– Jos kysyt pitkiä kysymyksiä, minulta saattaa hukkua kysymyksen pääpointti. Unohdan, vastaan vain jotain ja jään kysymysmerkkinä tuijottamaan, oliko vastaukseni sinne päinkään. En yhtään tiedä, mitä sanoit äsken, hän sanoo ja hymyilee.

Muistinsa tukemiseksi Leinonen kylvää muistilappuja – kaikkialle.

– Aina pitää miettiä kaksi kertaa, ymmärsinkö oikein ja selittää viisi kertaa, että muut ymmärtävät, mitä tarkoitan. Ehkä kerran kuussa tulee paikka, kun pitää viheltää projektit poikki, koska en jaksa enää.

Toinen aivovamman seuraus on väsymys. Se on lamauttavaa.

– Terve ihminen ei pääse sille väsymyksen tasolle, mihin minä pääsen yhdessä päivässä. Pitäisi olla kuukausi hereillä, että tietäisit, mitä se on. Siinä tulee kiukkuiseksi ja muisti huononee entisestään. Kaikki toiminnot tippuvat radikaalisti.

Outi Leinonen ajaa bmx racingia radalla.
Leinosen tyylinäyte Lahden bmx-radalla. Hanna Lumme / Yle

Matkalaukkuelämää maailmalla

Ulkopuolisen onkin vaikea ymmärtää, millä voimilla Outi Leinonen on puskenut itsensä BMX-maailman huipulle.

Oppimalla, uudistumalla ja tahdonvoimalla, hän summaa. Väsyneenä hän ei hyppää pyörän sarviin.

– Se on vain vaarallista, kun ei meinaa pysyä pystyssä. Kisapäivät ovat kuitenkin minulle pitkiä, koska ei ole aikaa päiväuniin enkä voi viheltää peliä poikki. Pari seuraavaa päivää kisojen jälkeen pitää ottaa kevyesti.

Paikallaan oleminen on Leinoselle vaikeinta. Ehkä hän siksi onkin jatkuvasti liikkeellä.

Siitä lähtien, kun hän on ajanut BMX-kisoja tosissaan, eli kesästä 2011, hän laskee reissanneensa ulkomailla lähes 23 kuukautta. Suomessa hän on viettänyt aikaa paljon vähemmän, vain reilun vuoden. Tosin senkin pätkissä.

Eikä kotimaassa oleskelu ole lomaa pyöräilystä vaan treenaamista ja kisoissa kiertämistä.

Lepopäivä sellaisena kuin ehkä useammat sen käsittävät, on jopa kolmesti päivässä treenaavalle Leinoselle vieras käsite.

– Normaalisti BMX vie koko päivän. On haastavaa, jos ei ole yhtään pyöräilyä. Siinä miettii, että mitäs sitten teen.

Outi Leinonen.
Hanna Lumme / Yle

"Jos nuo mammat pystyvät ajamaan, minäkin pystyn"

Leinonen on kotoisin Jyväskylästä. Suomessa hän treenaa esimerkiksi Lahdessa.

Talveksi hän aikoo monen muun eläkeläisen tavoin Espanjaan – koska siellä on hyvät harjoitteluolosuhteet.

– Saatan käydä myös Portugalissa ja ehkä vähän surffata. Tavallaan se on loma, mutta pyörä lähteemukaan. Olisi aika tuskaa viettää viikko ilman pyöräilyä.

Tavallaan se on loma, mutta pyörä lähtee mukaan. Olisi aika tuskaa viettää viikko ilman pyöräilyä.

Outi Leinonen

Leinonen pesee lajissaan myös monet mieskuljettajat. Esimerkiksi vuosi sitten Leinonen kisasi Pohjoismaiden mestaruuskisoissa miesten sarjassa, koska naisten sarjaa ei ollut.

– Miehet ennemminkin kannustavat, mikä on siistiä! Ei kai heillä mitään hampaankoloon jää, Leinonen virnistää.

Ehkä osin Leinosen esimerkistä lajin pariin on hakeutunut myös muita naiskuljettajia. Myös BMX-pyöriin hurahtaneiden lasten äideistä moni ajaa itse.

– Se minutkin potkaisi MM-kisoihin, kun kävin katsomassa kisoja ja ajattelin, että ei vitsi, jos nuo mammat pystyvät ajamaan tuolla, minäkin pystyn, hän nauraa.

Elämää ei voi jättää elämättä siksi, että pelkää

Pyöräilyssä Leinosta eivät viehätä vauhti eivätkä vaaralliset tilanteet. Tärkeintä on turvallisuus. Lajin suola on fiiliksessä.

Jokaisessa harrastuksessa fiilis on erilainen. Hän innostuu kertomaan motocrossista, lumilautailusta, surffauksesta ja siitä, miten kokeili Uudessa-Seelannissa vesihiihtoa paljain jaloin.

– Se, miten harjoitellaan turvallisesti. Sillä tavalla eri lajit kiinnostavat paljon.

Ei urheilussa ja elämässä muutenkaan voi odottaa, sattuuko jotain. Mieluummin hyppäsin takaperinvoltin ja selkä murtui kuin ettei sitä olisi tapahtunut ollenkaan.

Outi Leinonen

Kolmeakymppiä lähestyvä työkyvyttömyyseläkeläinen ei aio jäädä eläkkeelle urheilusta vielä pitkään aikaan, jos vain kunto sallii aktiivisen elämäntavan jatkossakin.

Seuraava iso etappi häämöttää vuoden 2016 MM-kisoissa, joissa tavoitteena on vähintään finaalipaikka.

Urheilun hän uskoo pysyvän elämässään aina, mutta laji saattaa vaihtua.

– Ainakin nyt BMX polttelee. Jatkan sitä niin kauan kuin se on kivaa.

Vuosikymmen sitten osaksi elämää tullut aivovamma ei siis pysäyttänyt Outi Leinosta. Varovasti pitää ottaa, mutta hän ei jatkossakaan aio lopettaa elämistä siksi, että jotakin voi sattua.

Ja on hänelle sattunutkin. Alkuvuonna takaperinvoltti meni niin pahasti metsään, että hän mursi selkänsä.

– Ihmiset miettivät liikaa. Ei urheilussa ja elämässä muutenkaan voi odottaa, sattuuko jotain. Mieluummin hyppäsin takaperinvoltin ja selkä murtui, kuin ettei sitä olisi tapahtunut ollenkaan.

Auton rattiin hän ei sentään enää lähtisi väsyneenä, koska sellainen olisi "täyttä tyhmyyttä". Liikkuvainen urheilija ajaa edelleen iltaisin ja öisin.

– Jos väsyttää vähän, otan kahvin ja jatkan matkaa. Jos olen oikeasti väsynyt, pistän auton parkkiin ja nukun. Mieluummin niin kuin että auto on liikkeessä.