1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Sote kriisissä – miten ihmeessä kirjoitan näin taas

Mikä on se, josta hallitus kolme vuotta sanoi, että kohta se tulee ja ei tullut. Mikä on se, jonka hallitus yhtäkkiä maaliskuussa heitti romukoppaan, ja johon oppositio kuiskuteltiin mukaan. Mikä on se, josta parissa kuukaudessa luvattiin tehdä entistä ehompi, mutta joka keskikesän keskinäisen kehun keskellä jäi auttamattomasti kesken. Mikä on se joka nyt elää kohtalon hetkiä: tuliko tästä takki vai tuliko pelkkä kynäkotelo? Sote on kriisissä taas.

Kuva: Stina Tuominen / Yle Uutisgrafiikka

Sote-uudistuksen kohtalon hetket ovat käsillä. Kuntien lausuntoaika loppui eilen tiistaina. Järjestämislakiesitystä on luvattu eduskuntaan marraskuussa.

Edelleen suuret kysymykset odottavat ratkaisua. Lain perustuslakiongelmat ovat ratkaistava. Pitäisi päättää, minkälaisilla tuottamisvastuualueilla ne terveyskeskuslääkärit ja sairaalat oikein toimivat. Lisäksi rahan liikkeisiin pitäisi saada tolkkua edes vähän.

Kaikki tämä pitäisi hoitua tilanteessa, jossa oma ja puolueen kannattajakunta täytyy pitää tyytyväisenä lähestyvien vaalien takia. Aikaa on reilu kuukausi. Ministeri Susanna Huovinen (sd.) on toistuvasti ministeriaikanaan todennut, että "tämä on ihan aikataulussa", onko se nytkin?

Missä niitä palveluja oikein tehdään?

Perustuslaki sanoo, että kuntien tehtävistä on säädettävä lailla. Järjestämislakiesityksessä ei niitä riittävän selvästi kuitenkaan ole. Kunnat eivät voi myöskään lakiesityksestä lukea, minkälaisia kuntayhtymiä pitäisi perustaa, jotta niillä olisi oikeus tai velvollisuus tuottaa palveluja. Esitystä on siis täsmennettävä. 

Tuottamisvastuualueista, eli siitä "kuka joutuu ja kuka saa olla kenenkin kaa", on riidelty koko valmistelun ajan. Yksi kunta haluaa kuulua juuri tuohon tuottamisvastuualueeseen, muttei missään tapauksessa siihen toiseen. Tuottamisvastuualueen muodostaminen on myös aluepolitiikkaa ja sitä, että toisen puolueen poliitikkoja ei voi päästää omalle reviirille. Tunnetusti vallan jakamisesta ei ole helppoa löytää yhteisymmärrystä.

Ainoastaan selvityshenkilötyöryhmä, eli yksi niistä kymmenistä ja kymmenistä työryhmistä, hahmotteli maalikuussa 2013 kartat tuotantoalueista. Kartat eivät kuitenkaan kelvanneet hallitukselle sen enempää kuin itse esityskään.

Kesäkuussa parlamentaarinen ohjausryhmä selitti hurskaasti, että kunnat saavat tehdä päätökset leikkikavereistaan itse. Tosiasiassa puolueet eivät kyenneet tekemään tuottamisalueista päätöstä.  Alun perinkin uskomus, että parissa kuukaudessa puolueet voisivat sopia paitsi tuotantoalueista myös kaikista muista poliittisesti vaikeista asioista, oli epärealistinen.  Sanotaan, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.  Nyt totisesti edestä löytyy, ja löytyykö liian paljon?  

Kysymys kuuluukin mitä kokoomus tekee. Puhuuko se vain, vai aikooko se vaatia, ministeri Rädyn sanoin, että yksityiset ja julkiset palveluntuottajat olisivat enemmän samalla viivalla. Jos, tämä esitys hajoaa käsiin.

Mikä raha menee ja mihin

Kunnissa mutistaan siitä, että järjestämislakiesityksestä piti lausua ilman, että ne tietävät lain taloudellisista vaikutuksista. Kuntakohtaisia koelaskelmia on tehty, mutta luotettavia laskelmia ei sosiaali- ja terveysministeriön mukaan vielä ole.

Kieltämättä on vähän kummallista, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa näin tärkeän lain taloudellisista vaikutuksista ei tiedetä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki järjestämislakiesityksestä vaikuttavuusarvioinnin, mutta taloudellisista vaikutuksista se ei pystynyt sanomaan juuri mitään, koska niin monta asiaa oli edelleen auki.

Ratkaista pitäisi muun muassa se, paljonko kukin kunta maksaa verotuloistaan sote-alueelle.  Samoin se, onko järkevää kierrättää valtionosuudet kuntien kautta vai pitäisikö ne maksaa suoraan sote-alueelle.  Entäs mitenkä rahat menevät sote-alueilta tuottamisvastuualueille?

Julkinen ja yksityinen hiertää aina vaan

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.) sanoi vielä valitsemispäivänään varmistavansa, että sote-uudistuksessa näkyvät kokoomuslaiset linjat. Tärkeää kokoomukselle on asiakkaan valinnanvapaus, sanoi Räty. Kun järjestämislakiesitys kahta päivää myöhemmin julkistettiin, siinä ei kyllä näkynyt kokoomuslaiset vaan sosiaalidemokraattiset linjat. Julkiset palvelutuottajat saivat vahvan aseman.

Kokoomusta piinaa yksityisten palvelutuottajien asema. Viime viikonloppuna sekä ministeri Risikko että Räty puhuivat taas valinnanvapauden puolesta. Räty myös toivoi keskustan tukea raha seuraa potilasta -mallille. Kun RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund on jo aiemmin voivotellut sitä, että sote-ratkaisu sementoi julkisen palvelutuotannon, voi vain arvailla, kuinka kova paine yksityisten palveluntuottajien aseman vahvistamiseen on.

Kysymys kuuluukin, mitä kokoomus tekee. Puhuuko se vain, vai aikooko se vaatia, ministeri Rädyn sanoin, että yksityiset ja julkiset palvelutuottajat olisivat enemmän samalla viivalla. Jos aikoo, tämä esitys hajoaa käsiin.

Lyödäänkö vetoa että valmista tulee

Eräs suuresti arvostamani asiantuntija kysyi minulta pari päivää sitten, olisinko valmis lyömään vetoa sen puolesta, että sotesta saadaan joltensakin järkevä ratkaisu. En suostunut. Pelkään, että aika loppuu kesken.

Jospa sitten kevään hallitusneuvotteluissa tätä taas? Vai olenko väärässä, ministeri Huovinen?