Pitkään kestävä asunnottomuus kurittaa entistä useampaa nuorta

Joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias. Heitä oli viime vuonna yli 1 800. Tutkijan mukaan kaikki asunnottomat nuoret eivät koskaan päädy auttajien ulottuville, vaan yrittävät selvitä yksin pois kaverin sohvalta. Tutkijan mukaan kodittomaksi päätyy paljon luultua helpommin.

Kotimaa
Nainen katsoo ikkunasta avautuvaa merimaisemaa.
Yle

Tilastojen mukaan asunnottomuus vähenee, mutta pitkään ilman asuntoa olevien nuorten määrä on kasvanut. Alle 25-vuotiaita asunnottomia oli yli 1 800 viime vuonna. Yli puoli vuotta asunnotta olleita oli 500. Nuorten asunnottomuus on kuitenkin syvempi ongelma kuin luvut antavat ymmärtää. Tutkijan mukaan vain murto-osa päätyy tilastoihin.

Turun yliopiston tutkija Veera Viitanen valottaa ongelmaa ensin tilastollisesta näkökulmasta. Hän tarkasteli toimeentulotuen piiriin kuuluneita helsinkiläisnuoria kolmen vuoden ajalta. 7 000 nuorta sai tukea vähintään kuukauden vuosina 2008–2010. Heistä 700 oli myös asunnottomia vähintään kuukauden. Puolella asunnottomuus kesti yli puoli vuotta.

– Tässä ei puhuta mitenkään vähäisestä määrästä. 170 nuorta oli asunnottomana vähintään 13 kuukautta.

Tilastot kertovat murto-osan totuudesta

Yli 70 prosenttia asunnottomista 18–24-vuotiaista elää pääkaupunkiseudulla, valtaosa Helsingissä. Muissa Suomen suurissa kaupungeissa kodittomia nuoria lasketaan olevan joitain kymmeniä. Tämä ei kuitenkaan pidä välttämättä paikkaansa.

Esimerkiksi Turun kohdalle ARA:n tilastoon on merkitty 23 asunnotonta viime vuodelle. Nuorisoasuntoliitto arvelee todellisen luvun olevan jopa kaksin- tai kolminkertainen.

Veera Viitasen mukaan hänen haastattelututkimuksessaan kävi kuitenkin ilmi, että asunnottomia nuoria saattaa tosia-asiassa olla Turussakin jopa sata.

– Kiersin kaksi vuotta sitten 18 toimipistettä, jotka työskentelevät asunnottomien nuorten kanssa ja pelkästään niillä yksittäisillä toimipisteillä oli sillä hetkellä lähes sata asunnotonta nuorta. Tähänkään eivät sisälly ne, jotka eivät ole palvelujärjestelmien piirissä.

Nuoret jäävät tilastojen ulkopuolelle mm. siitä syystä, että usein he majailevat kavereiden tai sukulaisten nurkissa. Oman asuntonsa menettäneitä aikuisia, jotka joutuvat muuttamaan takaisin omien vanhempiensa luokse, ei Suomessa edes lasketa asunnottomiksi.

Asunnottomuuden taustalla tavallinen tarina

Veera Viitasen mukaan valtaosa asunnottomista nuorista on menettänyt asuntonsa tuiki tavallisesta syystä. Taustalla on harvoin draamaa, häätöjä, hurjia bileitä, mieletöntä velkaantumista tai huumeita.

On tärkeää muistaa, että iso osa menettää asunnon aivan tavallisesta syystä, jollaisia meille kaikille tulee vastaan.

Veera Viitanen

Yleisempää on, että määräaikainen vuokrasopimus päättyy, tulee ero kumppanin kanssa tai muutto toiselle paikkakunnalle eikä uutta asuntoa vain löydy määräaikaan mennessä.

– On tärkeää muistaa, että iso osa menettää asunnon aivan tavallisesta syystä, jollaisia meille kaikille tulee vastaan.

Asunnottomien joukossa on kuitenkin paljon nuoria, joilla on mittavia taloudellisia vaikeuksia ja velkoja. Viitasen mukaan ei kuitenkaan tiedetä kuinka monelle vuokranmaksukyvyn puuttuminen on asunnottomuuden ensisijainen syy.

– Ongelmat vuokranmaksussa ja talouden hallinnassa sekä tulojen riittämättömyys ovat keskeisiä. Vuokrarästit saattavat olla myös este uuden asunnon saamiselle. On myös paljon nuoria, joilla on ihan hyvä asumiskyky ja on niitä, jotka tarvitsevat tukea, mutta emme tiedä kuinka paljon heitä on.

Oma koti on helpommin sanottu kuin tehty

Moni itsenäistä elämää aloitteleva nuori aikuinenkohtaa neljä haastetta yrittäessään pitää kiinni itsenäisestä asumisesta. Ensimmäinen haaste on se, että nuoren palkka tai etuudet eivät riitä kattamaan elinkustannuksia, kuten vuokraa. Asunnosta voi siis olla jo lähtökohtaisesti vaikea pitää kiinni.

Toiseksi asuntoja on rajallisesti. Lisäksi monen nuoren tulotaso on sellainen, että osa tarjolla olevista vuokra-asunnoista rajautuu automaattisesti pois ulottuvista.

Tämä taas johtaa kolmanteen ongelmaan: kohtuuhintaisia tai tuettuja asuntoja ei riitä kaikille, ja kilpailu niistä on kovaa. Nuoria saatetaan myös syrjiä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen markkinoilla, sanoo Viitanen.

Viitasen mukaan neljäs ongelma on se, että täysi-ikäisten omilleen muuttaneiden nuorten pysymistä itsenäisinä ei juuri tueta.

– Tarvitaan keinoja itsenäisen asumisen tukemiseen. Ihan jo se kuinka paljon meillä on tarjota tukien varassa oleville nuorille kohtuuhintaisia asuntoja. Asumistuki on 80prosenttia kohtuullisista asumismenoista, mutta kohtuullisuussääntö on tällä hetkellä 37 neliön asunto yhdelle ja vuokraksi muutettuna Turun kaltaisessa kaupungissa 380–450 euroa.

Asunnottomuus on kokemus kuulumattomuudesta ja syrjäytymisestä.

Veera Viitanen

Asunnottomalta puuttuu oma paikka maailmassa

Ilman asuntoa on vaikea toimia täysipainoisena kansalaisena tai kokea olevansa tasa-arvoinen muiden kanssa. Asunnottoman on vaikea täyttää lomakkeita, joissa kysytään osoitetta. Asunnoton ei voi kutsua ketään kylään eikä kertoa missä asuu. Aina ei tiedä, mihin illalla päänsä painaa.

– Elämä on epävarmaa. Kysymys on kuitenkin muustakin kuin siitä, että ei ole paikkaa, missä nukkua tai säilyttää tavaroita. Asunnottomuus on kokemus kuulumattomuudesta ja syrjäytymisestä, Viitanen täsmentää.

Viitasen mukaan asunto on yksi perustavanlaatuisimmista ihmisoikeuksista. Jokaisen pitäisi voida kertoa, missä asuu. Illaksi pitäisi päästä omaan kotiin eikä kaverin sohvalle tai yösuojaan.

– Se on määritelty ihmisoikeussopimuksessa ja asunnottomilta se puuttuu. Meidän yhteiskunnallisessa järjestelmässämme asuminen on kuitenkin vaativaa ja asunnon menettäminen tapahtuu aika helposti.

Lähteet: ARA, Nuorisoasuntoliitto