Näkökulma: Kenialaiskylässä on helppo elää Ebola-pimennossa

Ennen lähtöäni Keniaan kaikki olivat huolissaan Ebolasta. Sanoin, ettei minulla taatusti ole hätää. Silti toivoin, etteivät kenialaiset suhtautuisi asiaan yhtä kevytkenkäisesti kuin minä, kirjoittaa vapaaehtoistyöhön Keniaan lähtenyt toimittaja Meeri Niinistö.

ebola
Kenialaislapset vedenhakureissulla.
Meeri Niinistö / Yle

Viime viikolla rysähti. Ebola oli saavuttanut Euroopan.

Vaikka olin kaukana poissa, tiesin, millainen haloo mantereella nousisi.

Suuri tuntematon tärisytti hyvinvoivien ihmisten uskomuksia omasta selviytymisestä. Ääk, kääk ja hankkimaan käsidesiä.

Koordinaateissa0°32'22'' E 37°27'1'' I. Meikämimmi kaivoi siis kartan esiin. Silmämääräisesti tutkiskellen Madrid ja nykyinen sijaintini Keniassa Embun maakunnassa ovat yhtä kaukana esimerkiksi Nigeriasta.

Kumpi lienee parempi: lapsenomainen usko omaan selviytymiseen vai median, minun ja sinun, luoma paniikkitila?

Kenian maaseudulla asuu yli 60 prosenttia maan 40 miljoonasta ihmisestä. Kiaragana on tyypillinen pieni kylä: vesi kannetaan ojasta, sähkö löytyy useimmista kodeista ja kylässä on toimiva peruskoulu.

– Pelkäätkö sinä Ebolaa? kysyin työkaveriltani, noin parikymppiseltä kenialaiselta.

– Satoja ihmisiä on kuollut siihen. Mitä siitä seuraa? Siihenhän on lääke, sanoi nuorimies.

Väärin, väärin ja väärin.

– Opettaja sanoi, että siihen saadaan rokote, vastasi 16-vuotias Frida. Illallispöydässä en halua pelotella paikallisia lapsia. Amerikkalaisyhtiö on luvannut testirokotteen käyttöön hätätapauksia varten ensi vuoden alussa.

Kerron kuitenkin paikallisille faktoja verenvuotokuumeesta. Pyydän lapsia pesemään kätensä, sillä kouluissa ja kotona hygieniaan ei juuri kiinnitetä huomiota.

Pärskiviä ihmisiä ei tulisi halailla. Kerron, että on hyvä tietää, miten toimia, jos tauti leviää lähelle.

Lapset kuuntelevat keskittyneesti.

Naapurimaassa Ugandassa, sairaanhoitaja kuoli Ebolan sukuiseen Marburg-virukseen. Afrikassa kuoleminen pitää laittaa toisenlaisiin kehyksiin.

Ihmisiä kuolee nälkään ja kulkutauteihin. Pienissä kylissä osoitetaan solidaarisuutta kivittämällä kanavaras porukalla.

Meeri Niinistö Keniassa.
Toimittajaksi opiskeleva Meeri Niinistö on Afrikassa vapaaehtoistyössä. Meeri Niinistö / Yle

Eräässä keskustelussanaapurin rouva vertasi Ebolaa AIDSiin.

– AIDSkaan ei alun perin ole Keniasta. Se on kuitenkin suuri ongelma täällä. Lääkkeet maksavat paljon, ja ne vain poistavat kipua.

– Miten voin varmistaa, etten saa Ebolaa? Mistä tiedän, kenellä on tartunta ja ketä tulee välttää? Jos se leviää tänne, on jo liian myöhäistä muuttaa toimintatapoja.

*Uutisia seuraavat ihmiset *eivät voi välttyä Ebola-tulvalta. Silti tavallinen kenialainen, joka kerää teetä pellolta ja myy kotipuutarhastaan saamiaan banaaneja torilla, on pimennossa.

Kukaan ei väännä rautalangasta.

– Ei se tänne tule! rääkäisi eräs lapsi.

Ja illallinen jatkui normaaliin tapaan.

Kahdessa eri maanosassa, erilaisessa kulttuurissa, yhtä kaukana hädän alueesta vallitsee kaksi erilaista ilmapiiriä.

Kumpi lienee parempi: lapsenomainen usko omaan selviytymiseen vai media luoma paniikki? Tieto lisää tuskaa, mutta mikä on tiedon määrän optimi?

Ainakin aion opettaa paikallisille, kuinka pestä kädet oikeaoppisesti – jokaista kynnenalustaa ja sormien välejä myöten.

Kirjoittaja on vapaaehtoistyössä kenialaisessa orpokodissa.