Koe uusi yle.fi

Koivu voi olla kultakaivos – pakurikäävällä rikkautta ja terveyttä

Se voi ehkäistä syövän ja tulehduksen. Se tekee ihon kauniiksi. Pakurikäävän vaikutuksista on montaa hyvää väitettä. Satoja vuosia Aasiassa, Siperiassa ja myös Suomessa käytettyä luonnontuotetta yritetään nyt viljellä keinotekoisesti. Koetiloja on lähes kaksisataa Etelä-Savosta Sodankylään ulottuvalla alueella. Eikä ihme – pelkän pakurijauheen hinta on yli kaksisataa euroa kilolta.

luonto
Koivun runkoon kasvanutta pakuria.
Luonnossa pakurikääpä kehittyy useimmiten esimerkiksi pakkasen rikkoman koivun runkoon. Esa Huuhko / Yle

Suomessa kokeillaan pakurikäävän kasvatusta parhaillaan yli 150 metsätilalla. Eteläisimmät koealat löytyvät Etelä-Savosta, pohjoisimmat Sodankylästä.

Itä-Suomen yliopiston, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n ja Metlan kokeita on tehty muun muassa Pohjois-Karjalassa Polvijärvellä. Siellä tutkija iskee sienirihmastolla päällystettyjä puutappeja koivun kylkeen.

– Niihin laitetaan Itä-Suomen yliopiston salaisella reseptillä valmistellut pakuriympit eli siirrosteet, jotka ikään kuin jalostan siihen muotoon, että ne saadaan siihen runkoon laitettua. Viiteen kohtaan rungossa laitetaan pakuri kasvamaan ja menetelmänä se on hyvin suoraviivainen, kuvailee hanketyöntekijä Esa Laine Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä.

Koivun sisään asetettava sienirihmastoa sisältävä pakuriymppi.
Pakuria istutetaan koivuun sienirihmastoa sisältävän puutapin eli pakuriympin avulla. Esa Huuhko / Yle

Puun varteen tikapuille kivunnut mies heiluttaa poraa ja talttaa tottuneesti, eikä ihme. Takana on vuoden verran tilakäyntejä, ja työtä siivittää ilo siitä, että mahdollisia hyviä tuloksia on tulossa.

– Nyt on liian aikaista puhua varmoista tuloksista, epävirallisesti näyttää todella hyvältä. Kun käytiin tarkastuskierroksella, niin siellä oli sen näköisiä jälkiä, että onnistumisia on odotettavissa, Suomen tämän hetken ainut varsinainen pakuriammattilainen Esa Laine hehkuttaa.

Lopullisesti istutuksen tulokset selviävät vuodenvaihteessa, kun Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen dna-tutkimukset valmistuvat.

Pakuri on arvaamaton otus

Luonnossa pakurin näkee esimerkiksi pakkasen rikkoman koivun kolossa. Vaikka vieressä komeilee samanlainen puu, ei siinä olekaan pakuria.

– Itse asiassa syy, minkä takia pakuri ei joka runkoon tartu, niin siinä puhutaan sekä koivun, että pakurin fysiologiasta. Jos rungossa näkee pakurikasvaimen, niin se ei vielä tarkoita sitä, että sinne taustalle olisi kehittynyt varsinainen itiöemä eli silloin se ei ole itiöitä levittänyt. Ja koivulla on huomattava määrä muita kääpiä, jotka pakuria mieluummin leviävät siihen, valottaa Esa Laine Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.

MTT:n hanketyöntekijä Esa Laine poraamassa koivuun reikää pakuriymppiä varten.
Hanketyöntekijä Esa Laine viljelee pakuria koivuun. Esa Huuhko / Yle

– Sehän tästä hommasta tekee juuri kiinnostavan, kun tiedämme tämän homman haasteet. Jos tässä onnistumme, se olisi melkoinen merkkipaalu, painottaa Esa Laine.

Työtä ja toimeentuloa

Itä-Suomen yliopiston vinkkelistä katsottuna pakurien istuttaminen tarjoaa oivan työnäytön nuorille tutkijoille - kiintoisista tutkimustiedoista puhumattakaan. Mutta ajatuksena on olla mukana kehittämässä uutta elinkeinoa.

– Meidän tarkoitus on tuottaa tähän yhteiskuntaan lisäarvoa, tässä nyt haetaan pakurikäävän arvoketjua, että se löytyisi Suomeen. Tästä saisi lisäarvoa maatiloille ja yrityksille, ei tässä Suomen maassa liikaa liiketoimintoja ole, pohtii professori Ari Pappinen Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolta.

– Kävin joku vuosi sitten Japanissa ja katselin heidän tuontitilastoja, niin kyllä sinne tuodaan aika paljon pakuria ja kyllä mitä meiltä tulee, menisi kaikki. Kyllä siitä ihan hyvä vientituote tulee, jatkaa Ari Pappinen.

Pelkän pakurijauheen päivän hinta luontaistuotekaupassa on päälle kaksisataa euroa kilolta. Jatkojalostus tuottaa muun muassa pakuriteetä ja -uutetta, ja tuotteiden kilohinnat kohoavat liki pilviin.

Kyllä siitä ihan hyvä vientituote tulee.

Ari Pappinen

Pakuria käytetään sen väitettyjen hyvien terveysvaikutusten vuoksi. Se on varmaa, että pakurissa on antioksidantteja, ja sekin on varmaa, että pakuria on käytetty satoja vuosia muun muassa syövän hoidossa.

Mutta se ydinkysymys. Mikä ihme se useimmiten koivun kyljessä oleva pakuri loppujen lopuksi onkaan?

– Se on oikeastaan tällainen sienen ja puun taistelusta syntyvä, voisiko sitten sanoa syöväksi tai kasvaimeksi. Itse pakurikäävässä ei ole sienirihmastoa, se syntyy puun eritteistä ja tuotteista. Varsinainen rihmasto on siellä puussa, kuvailee professori Ari Pappinen.

Puun syöpä? Hyvälaatuinenko? Pakuri tappaa lopulta puun, mutta puun kuollessa sekin menettää tehonsa. Melkoinen luonnonoikku siis.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Lumityöt

Lumitöitä tehdään Suomessa edelleen ottamalla kuuppa liian täyteen

Äkkikuoleman riski kasvaa kylmässä – Suomalaismiehillä vieläkin liian iso lumikola

Jalkapallo

Koreat ottivat mittaa toisistaan jalkapallokentällä – "Erityinen peli"

Facebook

Tuhoaa yhteiskuntaa – Facebookin entinen johtaja arvostelee sosiaalista mediaa kovin sanoin

Tuloerot

Yli puolet Ruotsin naisten maajoukkueesta harkinnut lopettamista: "Olemme liian huonoja saadaksemme lisää rahaa"