Päiväkodissa kiusaava lapsi ei ole tietoisesti paha

Pienet lapset kiusaavat siinä missä isotkin. Päiväkoti-ikäiset hallitsevat tönimisen lisäksi leikistä ulos jättämisen. Vanhemmilla ja varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on avainrooli kiusaamisen karsimisessa. Lapselle ei koskaan saa sanoa pelkästään "älä välitä".

Kotimaa
Lapsi
Porukan ulkopuolelle jättäminen on yksi lasten tapa kiusata jotakuta.Yle/Riikka Porttila

Väitöstutkija Laura Repo määrittelee kiusaamisen ilmiöksi, joka on tietoista ja toistuvaa. Kiusaamiseen liittyy vallankäyttöä ja se on ryhmäilmiö. Repo on tutkinut 3-6-vuotiaiden käyttäytymistä

– Olettamus oli, että pienet lapset olisivat fyysisempiä ja kyse olisi enemmän tönimisestä ja lyömisestä, aggressiivisesta käyttäytymistä. Olettamus osoittautui kuitenkin vääräksi. Yleisimpiä olivatkin psyykkisen kiusaamisen muodot kuten porukan ulkopuolelle sulkeminen.

– Meillä oli käsitys, että tytöt harrastavat epäsuoraa kiusaamista ja pojat olisivat vähän reilumpia ja harrastaisivat suoraa kiusaamista. Mutta kyllä pojatkin osaavat epäsuoran kiusaamisen ja porukan ulkopuolelle jättämisen, Repo kertoo.

Kiusattu saa tyytyä ulkokoiran rooliin

Psyykkistä kiusaamista ilmenee aivan yhtä paljon myös poikien keskuudessa. Ja vaikka kasvattajat sanovat, että kaikkien pitää päästä mukaan leikkiin, niin ei aina tapahdu.

– Yksi kiusaamisen muoto, joka löytyi tutkimuksessa, oli leikin sisällä pois sulkeminen. Sitä tapahtuu monilla keinoilla, manipuloimalla, uhkailemalla ja kiristämälläkin. Meidän huomiomme kiinnitti se, että lapsi ikään kuin pääsee leikkiin mukaan, mutta hänellä ei todellisuudessa ole vaikutusmahdollisuuksia omaan rooliinsa, asemaansa tai leikin kulkuun.

Tällaisessa tapauksessa lapselle annetaan sellainen rooli, että hän ei voi vaikuttaa leikin kulkuun. Rooli on esimerkiksi ulkokoiran, joka ei saa tulla sisätiloihin, kun leikitään kotileikkiä.

Kukaan ei synny kiusaajaksi

Repo perustaa tutkimuksensa sosio-kulttuuriseen näkemykseen. Sen mukaan kyseessä ovat opitut käyttäytymismallit ja ne kehittyvät siinä ympäristössä, jossa lapsi elää. Niitä ohjailevat epäviralliset normit, jotka nousevat virallisten normien yläpuolelle.

– Minä en usko siihen, että kukaan lapsi syntyy pahaksi ja kiusaajaksi.

Repo sanoo, että vanhempien ei pidä syyllistää kiusaavaa lasta, vaan pitää miettiä sitä, että lapsi on oppinut vääränlaisia tapoja toimia.

– Ei ole kauhean hedelmällistä ruveta pohtimaanm, mistä tai miksi lapsi on niitä oppinut. Tärkeintä on lähteä purkamaan niitä toimintatapoja ja opettaa lapselle toisenlainen tapa toimia.

Yhdessä eläminen opetettava

Opettaminen ei tapahdu lasta rangaisten, esimerkiksi paljon esillä olleella jäähypenkillä. Niin lapsi ei opi, vaan hänelle pitää opettaa systemaattisesti ja pitkäjänteisesti miten toisten lasten kanssa eletään.

– Siihen tietysti kuuluu rajojen vetäminen ja sen sanominen ääneen, että näin sinä et voi toimia. Sen rinnalle täytyy tuoda se, että miten sitten toimitaan. Alle kouluikäiset ovat niin pieniä, että niitä toimintamalleja ei oikeasti ole. Jos jokin malli on omaksuttu ihan pienenä, se täytyy oppia pois.

Pienten lasten itsehillinnässä ja -kontrollissa on luonnollisesti vielä puutteita. Aikuisen tulee Revon mukaan sen takia toimia säätönappulana lapsen rinnalla, jotta lapsi saa tunteet ja aggression tunteet hallintaan ja oppii kanavoimaan niitä.

"Älä välitä" on heitteillejättöä

Kiusatun lapsen kohdalla aikuisten on puututtava tilanteeseen ja kerrottava lapselle, että aikuiset ratkaisevat asian.

– Lapsen on saatava luottamus siihen, että aikuiset hoitavat tilanteen eikä se enää jatku. Jos lapsi kertoo kotona, että päiväkodissa on kiusattu, vanhemman on otettava tieto kiusaamisesta vakavasti ja vietävä se päiväkodin henkilökunnan tietoon. Että tällaista puhutaan kotona.

Tilanne ei ole kovin hedelmällinen, jos päiväkodissa ollaan eri mieltä eli että kiusaamista ei ole ollut. Lapsethan saattavat kutsua monenlaisia asioita kiusaamiseksi. Siksi pitääkin päästä yhtäläiseen käsitykseen termistä.

– Lastahan voi vaikkapa pelottaa. Ja jos aikuinen sanoo, että älä välitä, sehän on ihan lapsen heitteillejättöä ja hylkäämistä. Älä välitä, ei ole koskaan oikea vastaus.

Aikuisten rooli lasten leikkitilanteissa on Revosta aivan keskeinen. Aikuisten pitää tietää millainen dynamiikka leikkien sisällä vallitsee.

– Elämään kuuluvia lasten keskinäisiä riitoja tulisi ratkoa niin, että aikuinen pääsee niiden väliin heti. Tällä varmistetaan se, että niistä ei tule jatkuvia ja toistuvia. Ettei niissä pääse tapahtumaan sitä vallankäyttöä. Silloin pystytään estämään se, ettei riidoista tule kiusaamista.