Maanviljelyn kolmet kasvot

Monellekaan ei ole selvää, mitä nykypäivän maanviljelijä tekee. Kolme satakuntalaista maanviljelijää valottavat omaa arkeaan. Maanviljely tuntuu edelleenkin periytyvän sukupolvelta toiselle.

Kotimaa
Juurikasviljelijä nostokoneen edustalla
Päivi Meritähti/ Yle

Maanviljely on puhuttanut viime päivinä, sillä maaseutuvirasto ilmoitti siirtävänsä ensi vuonna haettavien maataloustukien maksatuksen vuodella eteenpäin. Hälinä aiheen ympärillä osoitti, kuinka vähän kaupunkilaiset ja taajamissa asuvat nykyihmiset tietävät maanviljelijän arjesta.

Maanviljelijä on aina maanviljelijä

Esa Mansikkamäki on pikkupojasta saakka häärinyt kotitilallaan Porin Pinomäessä. Mansikkamäen tila on periytynyt isältä pojalle jo useamman sukupolven ajan. Kaksi vuotta sitten Esa Mansikkamäki siirtyi syrjään ja antoi ohjat omalle pojalleen.

Monessa muussa ammatissa työ voi olla vastenmielistä puurtamista. Maanviljelijäksi tuskin ryhdytään, jos työ ei maistu.

Esa Mansikkamäki

– Luulin, että sukupolvenvaihdos tuntuisi pahemmalta kuin se olikaan. Sain kuitenkin asua samassa ympäristössä edelleen ja näin, että homma jatkuu, hän sanoo.

Vanha isäntä on mukana tilan töissä vielä pienellä panoksella. Apu on nuoremmalle sukupolvelle välillä tarpeen, mutta väkisin hän ei tuppaa mukaan. Esimerkiksi kylvötöissä lisäkädet ovat tarpeen, kun viljeltävää alaa on lähemmäs 70 hehtaaria.

– Vierotusoireita ei ole, vaikka maanviljely olikin hyvin mieluista hommaa minulle. Monessa muussa ammatissa työ voi olla vastenmielistä puurtamista. Maanviljelijäksi tuskin ryhdytään, jos työ ei maistu.

Mansikkamäki tekee oman firmansa nimissä vielä metallitöitä, mutta entinen maanviljelijä katselee peltoja vielä "sillä silmällä".

– Suomea ympäri ajellessa huomaa ajattelevansa, että tuolla päästään pian puimaan ja tuolla ryhdytään kohta kyntämään.

Nykymaajussilta taittuvat paperihommat

Erkki Kangas rehkii ympäri vuoden kotitilallaan Harjavallassa. Sukupolven vaihdos on edessä vielä tänä vuonna. Kankaan tilalla viljellään 120 hehtaaria, josta reilu puolet on erikoisviljelyä. Talvella isäntä huhkii metsätöissä, sillä tilalla on yhtä paljon metsää kuin peltoakin.

Monella on valitettavasti se kuva, että nostetaan vaan tukia ja ostetaan koko ajan uusia kalliita vehkeitä.

Erkki Kangas

Erkki Kankaan mielestä kaupunkilaisilla on epäselvä kuva nykypäivän maanviljelijän arjesta. Kangas muistuttaa, että monikaan maanviljelijä ei tule toimeen pelkällä viljelyllä.

– Monella on valitettavasti se kuva, että nostetaan vaan tukia ja ostetaan koko ajan uusia kalliita vehkeitä. Todellisuus on aika kaukana siitä, hän sanoo.

Nykypäivän maanviljelijä joutuu viettämään paljon aikaa toimiston puolella. Kankaan mielestä paperihommat ovat vähentäneet työn mielekkyyttä.

Nelikymppinen maanviljelijä on nuori

Kokemäkeläisen viljelijän Saku Mekkosen lokakuu kuluu juurikkaan nostossa. Juurikasta hän vielä opettelee viljelemään, sillä takana on vasta parin vuoden kokemus.

Viehtymys tähän tulee varmaan jo lapsuudessa, mutta kyllä tämä myös raakaa työtä on.

Saku Mekkonen

Mekkonen teki kaupat tilastaan kymmenisen vuotta sitten. Maatilan työt eivät sitä ennenkään olleet miehelle vieraita.

– Olen ollut maatalouden kanssa tekemisissä siitä asti, kun jalat on polkimille yltäneet. Viehtymys tähän tulee varmaan jo lapsuudessa, mutta kyllä tämä myös raakaa työtä on.

Mekkonen edustaa nuorempaa maanviljelijäpolvea, joka puolestaan ottaa vastuun syrjään väistyvältä vanhemmalta viljelijältä. Nelikymppistä Mekkosta huvittaa maanviljelijäpiireissä nuoreksi kutsuminen.

– Kyllä tässä voisi mielestäni ihan parikymppisestä asti tehdä hommia. Toivon, että tulevaisuudessa löytyy vielä jatkajia tiloille.