1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. terveys

Surussa ystävä tunnetaan – surun vahvoja tunteita ei pidä pelätä

Ole läsnä, kuuntele ja anna käytännön apua. Näillä yksinkertaisilla keinoilla voi tukea ystävää, jota on kohdannut suru. Mitä surevalle pitäisi sanoa; sitä ei tarvitse miettiä, sillä sanomisen pakkoa ei ole. Läsnäolo riittää.

terveys
Nainen ulkona syysvalossa
Ville Välimäki / Yle

Surevan ihmisen vahvat tunteet saattavat pelottaa, jopa niin, että ystävät eivät uskalla pitää yhteyttä.

– Tulee sellainen olo, että osaanko sanoa mitään, kuvailee tuntemuksia johtava psykologi Sirpa Seppänen Hämeenlinnan kaupungin perheneuvolasta.

Seppänen rohkaisee ja muistuttaa, että oikeasti ei tarvitse osata sanoa yhtään mitään. Riittää, että on läsnä.

– Hei, olen tässä sinua varten, kiteyttää Seppänen ajatuksen.

Ystävien yhteydenpito on tärkeää

Surevan turvaverkoston laajuudesta riippuu, millaiseksi ystävän merkitys surutyössä muodostuu.

– Hyvin monelle on kuitenkin ollut tärkeää se, että ystävät pitävät yhteyttä.

Surevaan kannattaa ottaa itse yhteyttä.

– Useinkaan sureva ja kriisissä oleva ihminen ei jaksa itse ottaa yhteyttä. Silloin voi olla todella tärkeää se, että ystävä pitää itse aktiivisesti yhteyttä, Sirpa Seppänen sanoo.

Sen lisäksi, että ystävä on tarvittaessa lähellä ja käytettävissä, tähdellistä on myös kosketus. Se on usein vahva viesti. Surevaa voi kuulostella ja vaikka kysyä, millainen kosketus tuntuisi hyvältä.

Ystävällä on hyvä olla korvat

Surevan kuunteleminen on oleellista.

– Antaa toisen surulle tilaa siinä tahdissa kuin hän itse haluaa surustaan puhua.

Hei, minäpäs tein näin paljon makaronilaatikkoa. Toin sinullekin. Syödään yhdessä.

Sirpa Seppänen

Hämeenlinnan perheneuvolan johtava psykologi Sirpa Seppänen muistuttaa, että pelkkä apu käytännön asioissa voi tarjota lohtua ja tukea arkipäivän pyörittämisessä. Hän kertoo esimerkin.

– Hei, minäpäs tein näin paljon makaronilaatikkoa. Toin sinullekin. Syödään yhdessä. Koska olet muuten syönyt viimeksi?

Jos perheessä on lapsia, silloin Seppäsen mielestä on oleellista, että lasten arki säilyy mahdollisimman samanlaisena. Tällöin voidaan tarvita ulkopuolisten apua arjen pyörittämisessä, jos vanhempi ei siihen itse kykene.

Myös lapsen surulle pitää antaa tilaa ja lupa kaikenlaisiin tunteisiin. Lisäksi on hyvä vastata lapsen kysymyksiin, jotka liittyvät esimerkiksi kuolemaan.

Missä menee raja?

Joskus voi käydä niin, että ystävän niskoille kaadetaan liiaksikin surua. Siis missä menee raja?

– Jos oma elämä ja perhe alkavat kärsiä ja oma jaksaminen on koetuksella, Sirpa Seppänen sanoo.

Silloin surevan kanssa voi pohtia, mistä muualta hän voisi saada apua, kun yhdet rahkeet on käytetty loppuun. Silloin kannattaa harkita vaikkapa ammattiapua.

Lue seuraavaksi