Näkökulma: Tunnustan, olen sählääjä

On aivan mahdollista iskeä itseään vahingossa paistinpannulla päähän, lyödä varpaansa seinään niin, että luut murtuvat ja kulkea kaupungilla sukkahousut farkunlahkeesta katua viistäen – ihan vain epähuomiossa. Toimittaja Hanna Lumme on töissä järjestelmällinen, mutta vapaalla parantumaton sählääjä.

Näkökulmat
Hanna Lumme
Juha Tanhua / Yle

Teen aamupalaa. Mittaan kahvinpurut keittimeen, kuusi mitallista. Pannu on paikoillaan. Virta päälle.

Alan kokata munakasta. Paistinpannu kaapista, käännyn nostaakseni sen liedelle –mutta pannun terävä reuna kopsahtaakin suoraan otsaani. Kuhmuhan siitä tulee.

Otan pöydälle jääkaapista ruokatarvikkeita. Paistan munakasta. Huomaan sivusilmällä kahvipannun höyrystyvän.

Perhana, unohdin panna keittimeen vedet. Korjausliike.

Sitten alkaa kuulua piippaamista. Aivan kuin jokin varoitusääni. Puoliso, meistä kahdesta se skarpimpi osapuoli, huomaa jääkaapin olevan rakosellaan.

On varmaan ollut jäljiltäni jo hetken. Hupsista.

Pari vuotta sitten mursin varpaani, kun keräilin lattialla lojuvia koiran leluja koriin. Epähuomiossa iskin koipeni suoraan seinän kulmaukseen.

Pienet luut murtuivat siististi, mutta silloin sähellykseni kyllä korpesi. Konkkasin joulukuun ensin kepeillä, sitten jalkapuolena paranevia varpaitani varoen. Oli ikimuistoinen joulu.

Perhana, unohdin panna keittimeen vedet. Korjausliike.

Sähläävät muutkin. Tuttava etsii säännöllisesti hävinnyttä kotiavaintaan. Vain löytääkseen sen useimmiten omasta kotiovestaan, ulkopuolelta tietenkin.

Toinen tuttu on useamman kerran kulkenut kaupunkilla ja tajunnut vilkkaimmassa ihmisvilinässä, että farkun lahkeesta roikkuvat – mitkäs muutkaan kuin – edelliskerralla housujen alla lämmittäneet sukkahousut. Lahkeesta löytyvät toisinaan myös ylimääräiset alushousut tai sukat.

Kolmas kertoo ajatuksissaan tiputtaneensa vessanpönttöön iltapesulla milloin hammas- tai hiusharjan.

Neljäs päivittää kuvan kipsatusta kädestään Facebookiin. Oli liukastunut kotona suihkussa. Viides tuttu liukastui koiran lattialle kuolaamaan lammikkoon. Sairauslomaahan siitäkin seurasi.

Koti on yllättävä vaarallinen paikka. Suurin osa tapaturmista ja onnettomuuksista sattuukin vapaa-ajalla tai kotona (siirryt toiseen palveluun).

Siispä sanonnalla "tekevälle sattuu" on vinha perä. Päivittäisin hokemaa tosin muotoon "kotona tekevälle sattuu".

Kahvit jäivät juomatta, mutta tulihan ainakin höyrytettyä ja siivottua keittiön kaapit ja seinät.

*Oman koheltamiseni syy *piilee varmaankin touhukkuudessani. Olen ahkera ja kova tekemään.

Jopa niin kova, että ennen kuin saan edellisen homman valmiiksi, ajatukseni lentävät jo seuraaviin tehtäviin. Yritä siinä sitten keskittyä käsillä olevaan hommaan.

Nakkikastiketta kokkaillessani unohdun surffailemaan tabletilla netissä, ja havahdun vasta siihen, kun puoliso haistaa palaneenkäryn ja pelastaa tilanteen. Tää on niin tätä, hän murahtaa.

*Täten lupaan hänelle *yrittää ensi kerralla keskittyä vain yhteen asiaan.

Vakuutan myös, että ensi kerralla, kun keitän kahvit, käyn prosessin vaihe vaiheelta läpi.

Suodatinpaperi, purut, vedet, virrat. Helppo nakki.

*Rehellisyyden nimissä *täytyy tunnustaa, että seuraavana päivänä kävi taas klassiset.

Olin pannut kahvit valumaan, mutta unohtanut laskea vesisäiliön kannen. Kun menin hakemaan keittiöstä kupposta, koko huone oli höyryn peitossa ja keitin tulvinut yli äyräidensä.

Kahvit jäivät juomatta, mutta tulihan ainakin höyrytettyä ja siivottua keittiön kaapit ja seinät.