A-studiolle tehty laskelma: Teollisuuden päästöt voisivat pilata tuhansia järviä

Talvivaara on vesistöjen pilaaja numero yksi. Mutta Talvivaaran lisäksi vesiä sotkee muukin teollisuus. A-studiolle tehtyjen laskelmien mukaan kakkoseksi kiipi metallitehdas Norilsk Nickel Harjavallasta. / Juttuun on lisätty oikaisu 27.10.

Kotimaa

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Oikaisu 27.10.

Ylen A-studion olisi pitänyt tuoda juttukokonaisuudessa selvästi esiin, että järvi-mittarin laskija biokemisti Jari Natunen on ollut aktiivinen Stop Talvivaara -liikkeessä.

Talvivaara kiistää biokemisti Jari Natusen esittämät päästölaskelmat ja pitää vertailua harhaanjohtavana.

Talvivaaran Yle A-studiolle osoittamassa oikaisuvaatimuksessa todetaan, että biokemisti Jari Natusen käyttämän järvi-mittarin käyttö johti päästöjen vaikutusten massiiviseen liioitteluun sekä Suomessa tapahtuneiden yksittäispäästöjen väärään suuruusjärjestykseen.

Talvivaarasta korostetaan, että toisin kuin sen kohdalla, muiden vertailuun otettujen päästöjen osalta käytössä ei ollut kaikkia tietoja järvi-mittarin laskennassa merkityksellisistä haitta-aineista tai niiden määristä.

Alkuperäinen juttu kokonaisuudessaan löytyy alta.

A-studio halusi ottaa selvää, kuinka pahoja muut teollisuuden vahinkopäästöt ovat verrattuna Talvivaaraan.

Malli on teoreettinen: vahinkojen vaikutuksia on vaikea verrata toisiinsa todellisudessa, mutta laskelmalla yritämme ymmärtää päästöjen mittaluokkaa.

Suomalaista luontoa pilaa julkisessa keskustelussa tällä hetkellä vain Talvivaaran kaivos Sotkamossa.Todellisuudessa ongelma on laajempi. Teollisuuslaitoksista karkaa raskasmetalleja ja muita päästöjä parikymmentä kertaa vuodessa. Monet niistä vaikuttavat vesistöihin.

Teettämämme laskelman mukaan teollisuuden vahinkopäästöt voisivat pilata jopa viitisentuhatta keskikokoista järveä. Laskelmaan kerättiin vajaan kolmen viime vuoden tapaukset eri media-arkistoista.

Teollisuuden virheet voisivat siis pilata jopa viisituhatta keskikoista suomalaista järveä.

Järvi-mittari paljasti nikkelitehtaan suureksi päästäjäksi

Talvivaara on toki aivan syystä otsikoiden ja kauhistelujen kohteena. Sen vahingossa sattuneet päästöt ovat viime vuosilta vertaansa vailla. A-studiolle tehtyjen laskelmien mukaan niillä voisi pilata jopa 3 400 keskikoon järveä.

Eri medioiden arkistoista kootut, vesiä uhanneet teollisuuden päästöt löytyvät yllä olevasta interaktiivisesta kartasta. Tiedotusvälineiden arkistoja käytettiin, koska yksikään viranomainen ei kokoa keskitetysti tietoa aiheesta.

Mutta sattuu suuria virheitä muuallakin kuin Talvivaarassa. Talvivaaran asiakkaalta, nikkelitehdas Norilsk Nickelin tehtaalta, pääsi viime kesänä ennätyksellisen suuri määrä nikkeliä Kokemäenjokeen. Onnettomuuden nikkelimäärällä pystyisi pilaamaan peräti puolet Talvivaaran järvimäärästä eli 1 600 järveä.

Norilsk Nickelin toimitusjohtajan Joni Hautojärven mukaan viimekesäinen tapahtuma oli ympäristöonnettomuus, ei normaalia toimintaa.

– On vaikea kommentoida laskelmia, koska en ole nähnyt niitä. Lähtökohtaisesti emme päästä päästöjämme järviin, vaan joen kautta mereen. Viimekesäinen onnettomuus ei ollut normaalia toimintaa, Hautojärvi sanoo.

Laskelma suhteuttaa Talvivaaran päästöt muihin

Laskelmat kunkin päästön kyvystä pilata vesiä on tehnyt biokemisti Jari Natunen. Suomen luontoliittoa avustava Natunen laski A-studion pyynnöstä, kuinka monta keskikokoista järveä kukin lorautus voisi pilata.

Talvivaarasta tekee tuhansien järvien saastepäästäjän se, että kaivokselta on karannut joukko eri raskasmetalleja, uraania ja sulfaattia. Kun eri aineiden vaikutuksen laskee yhteen, seoksella pilaisia suuren määrän vettä.

– Aineilla on lisäksi yhteisvaikutuksia ja Talvivaaran toistuneet vuodot lisäävät kuormitusta, Jari Natunen kertoo.

Natusen laskelmat ovat teoreettisia. Laskelmat ja Järvi-mittari luotiin siksi, että toimituksemme halusi saada selville, miten paha ympäristöongelma Talvivaara on muihin vastaaviin teollisuuden päästöihin verrattuna.

Natusen laskelma kertoo, kuinka suuren vesimäärän kukin päästö pystyisi teoriassa pilaamaan. Tarkempi selostus laskelman teosta ja Järvi-mittarista löytyy jutusta Biokemisti Natusen Järvi-mittari.

Käytännössä esimerkiksi Talvivaaran päästöt ovat jääneet lähijärviin, osittain laskeutuneet järvien pohjaan ja osittain laimentuneet kulkiessaan kohti isompia vesiä. Norilsk Nickelin nikkelitonnit taas ovat huuhtoutuneet virran mukana merelle ja laimenneet siellä.

Joessa kulkiessaan päästöt ehtivät tappaa simpukoita ja kalojakin.

Metallikaivoksilta karkaa myrkkyjä usein

Suurin vesiä uhkaava teollisuuden ala näyttää olevan metallikaivokset. Metallikaivoksilta karkaa myrkkyjä usein verrattuna muihin suomalaisiin teollisuuden aloihin.

Kahdestatoista metallikaivoksesta peräti viisi pääsi saastekartallemme. Kaivoksista Pahtavaaran kultakaivoksen vuoto jäi kaivoksen lähimetsään, eikä lähivesissä ole huomattu merkkejä vuodosta.

Kaikilla kartan kaivoksilla on ollut ainakin jonkinlainen vaikeus jätevesien tai ympäristölupien määrittelemien rajojen kanssa. Mittakaava toki vaihtelee rajusti. Yksikään muu kaivos ei yllä Talvivaaran lukemiin A-studiolle laaditun Järvi-mittarin mukaan.

Ympäristö ja laatujohtamisen professorina Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa työskennellyt Tuula Pohjola ei ole laisinkaan yllättynyt siitä, että metallikaivosala on tämän hetken suuri vesien sotkija.

– Kaikilta näiltä lirahtelee. Kysymys on turvallisuuskulttuurista. Näissä yrityksissä ei koeta ympäristö- ja turvallisuusasioita niin tärkeäksi kuin esimerkiksi puunjalostusteollisuudessa nykyään, nykyisin vastuullisen liiketoiminnan konsulttina työskentelevä Pohjola analysoi.

Pohjola on tehnyt viiden muun professorin kanssa selvityksen siitä, kuinka Talvivaaran kaivos saisi ympäristöasiansa hyvään järjestykseen.

EK:n johtaja pitää vahinkopäästöjä harvinaisina

Teollisuuden etujärjestön EK:n johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala pitää valitettavana jokaista päästöä, joka ylittää viranomaisen antaman luvan. Ympäristöasioista vastaava johtaja Kylä-Harakka-Ruonala haluaa suhteuttaa kartalle kerätyt onnettomuudet teollisuuden toimijoiden määrään.

– Meillä on parikymmentätuhatta luvanvaraista teollista toimijaa, joten siinä mielessä tapauksia on vain pienessä osassa toimijoista. Valtaosa toimijoista pysyy luvan rajoissa, Kylä-Harakka-Ruonala vakuuttaa.

Monet ympäristöviranomaiset kertovat samaa viestiä kuin EK:n ympäristöjohtaja Kylä-Harakka-Ruonala. Taustapuheluissa huomautettiin usein, että vähänhän luvat ylittäviä vuotoja sattuu suhteessa toimijoiden lukumäärään. Heti perään usea virkamies toki totesi, että kaikista teollisuuden onnettomuuksista ja vahingoista ei saada tietää koskaan.

Myös tavalliset tallaajat sotkevat öljyllä

Suomessa tapahtuu kaiken kaikkiaan 3 000 ympäristöonnettomuutta vuosittain. Luku löytyy Suomen ympäristökeskus Syken viime vuonna julkaisemasta selvityksestä.

Tuhansista tapauksista vain 20 päätyi kartallemme. Kiinnostuksen kohteena ovat tällä kertaa vain teollisuuden luvattomat päästöt ja onnettomuudet, jotka ovat lianneet vesistöjä tai ainakin uhanneet niin tehdä.

Tapauksia on kaikkiaan siis paljon. Suurin osa onnettomuuksista koostuu öljyvuodoista, joista pienimmät jäävät vain muutamaan desilitraan. Tekijänä voi olla autonsa tai veneensä kanssa tuhraava yksityinen ihminen.

Öljyä pääsee vesistöihin myös liikenneonnettomuuksista. Esimerkiksi tämän kuun alussa Torniojokeen valui tuhansia kuutioita kevytpolttoöljyä, kun säiliöauto kaatui ojaan.

Ruukin voimala aiheutti ikävimmän öljyvuodon

Viime kesän ikävin teollisuuden öljyonnettomuus sattui Raahessa. Terästehdas Ruukin alueen voimalaitoksesta joutui mereen saakka 5 000 litraa öljyä. Öljy tuhri viiden saaren rantoja ja tahrasi lintuja.

Biokemisti Jari Natusen laskelma kertoo, että Raahen päästö riittäisi pilaamaan peräti 65 keskikokoisen järven vedet. Luku on karkea ja tarkoitettu vain suhteuttamaan päästö muihin päästöihin.