Sukellusvenejahdissa ainekset sekä komediaan että tragediaan

Mystiset käänteet Ruotsin rantavesissä herättävät myös hilpeyttä, mutta sukellusvenejahdin lopputulos uhkaa olla kaikkien kannalta huono, kirjoittaa Yle Uutisten kirjeenvaihtaja Jyrki Hara.

Ulkomaat
Jyrki Hara
Jyrki Hara.Yle

Mitä jos mustapukuinen reppumies kahlaa vastaan rantakivillä? Pitäisikö tätä yrittää haastatella olemattomilla venäjäntaidoilla? Ehkä sittenkin parempi poistua paikalta ja ottaa yhteys viranomaisiin.

Tätä mahdollisuutta naureskelimme kollegani Ingemo Lindroosin kanssa eilen Tukholman saaristossa.

Suttuinen kuva tummasta hahmosta johti viikonloppuna Ruotsin turvallisuuspalvelujen aktivoitumiseen. Onko vieraan vallan sotilas rantautunut särkyneestä sukellusveneestä? TV4 raportoi maanantai-iltana, että kuvassa on mitä todennäköisemmin kalastusta harrastava eläkeläismies Ove Tukholmasta.

Vielä tunnetumpi kuva esittää sukellusveneen näköisen aluksen särkevän merenpinnan kaukana merellä. Puolustusvoimat myönsi antaneensa tämän havainnon tekopaikasta väärää tietoa harhauttaakseen mahdollista vihamielisesti tiedustelevaa ulkovaltaa.

Ruotsin puolustusvoimien ponnisteluille naureskellaan avoimesti erityisesti Venäjällä. Myös Suomessa on taipumusta suhtautua Ruotsin väkivaltakoneiston toimiin pilke silmäkulmassa. Ruotsin painolastina on tietysti muistot 80-luvun jahdeista, joiden onnistumisprosentti jäi lähelle nollaa ensimmäisen, Karlskronan dramaattisen sukellusvenevälikohtauksen jälkeen.

Mutta Ruotsin puolustusvoimien ensisijainen tavoite ei ole tyydyttää toimittajien tai yleisön kohtuutonta vaatimusta: Lopullinen totuus julki ja heti paikalla!

Paljon tärkeämpää on selvittää eri vihjeiden todenperäisyys ja löytää se, mitä ollaan etsimässä.

Käyköön median sukellusvenejahdiksi ristimässä operaatiossa miten tahansa, sen seuraukset eivät naurata.

Tilanne suurvaltojen välillä on valmiiksi hyvin jännittynyt, ei vähiten Ukrainan konfliktin vuoksi. Itämeren ilmaloukkaukset ja raportoidut häirintätapaukset ovat muuttaneet näkökulman koko merialueeseen. Sekä Venäjän että Naton toimet tekevät alueesta strategisen taistelun tannerta.

Ruotsissa paniikki puolustusmäärärahojen ja -kapasiteetin puutteesta nostaa aivan uudella tavalla päätään. Jos sukellusvenettä olisi jahdattu vaalien kynnyksellä, nykyistä selvästi mittavammat lupaukset armeijan kasvattamisesta olisi luultavasti jo annettu.

Media on innostunut agenttitarinan käänteistä, mutta juuri kukaan ei ole tohtinut pohtia, voisiko Ruotsin armeijan – tai vaikkapa Venäjän laivaston – resurssitarpeilla olla tekemistä saariston tapahtumien kanssa.

Jos Ruotsin rantavesistä löydetään venäläinen sukellusvene, käsillä on mittava diplomaattinen kriisi ja turvallisuustilanteen kiristyminen niin Ruotsissa kuin Suomessakin.

Kovin lohduttava vaihtoehto ei ole sekään, että operaatiosta vetäydyttäisiin täysin tyhjin käsin.

Jos Ruotsin puolustusvoimat eivät löydä merestä mitään, operaation käynnistämisessä ja kulussa riittää seliteltävää pitkäksi aikaa. Uusia havaintoja ja vihjeitä saadaan senkin jälkeen ja naurussa voi joidenkin mielestä olla jälleen pitelemistä.

Mutta epävarmuus, huhut ja voimapolitiikan pelko eivät hyödytä yhtäkään Itämeren alueen asukasta.