Huono matikkapää ei ole sukuvika

Huono matikkapää ei välttämättä periydy geeneissä, mutta vanhemmat voivat siirtää asenteensa lapsiinsa, jolloin oppiminen voi muuttua tuskaiseksi. Uuden oppimiseen tarvitaan onnistumisen tuntemuksia, joita saa ratkaistuaan vaikeita tehtäviä.

Kotimaa
YLE Etelä-Karjala

Jos vanhemmat kertovat lapsilleen kuinka vaikeita kielten opiskelu heille oli ja kuinka huono kielipää heillä on, vaikuttaa se lasten oppimiseen. Huono kieli- tai matematiikkapää ei välttämättä tule verenperintönä, mutta sen saa siirrettyä asenteiden kautta eteenpäin.

– Lapselle voi muodostua käsitys, ettei hänelläkään ole matikkapäätä, koska vanhempikaan ei ole ja se on niin vaikeaakin, Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan professori Leena Holopainen kertoo.

Oppimismotivaatio vaikuttaa opiskeluun olennaisesti. Mikäli asenne tiettyä oppiainetta kohtaan on negatiivinen, oppiminen voi muuttua tuskaiseksi.

Paras lähtökohta oppimiselle on, että koulun penkille lähdetään ilman mitään ennakkokäsityksiä omasta oppimisesta ja avoimin mielin.

– Rohkaisua tarvitaan vanhempien lisäksi myös opettajalta, ystäviltä ja koulutovereilta. Jos pelkästään kotona saa rohkaisua, se ei riitä kantamaan vaikeuksien yli.

Oppimisen noidankehä

Aikuisopiskelija voi selättää epämieluisat tunteet oppiainetta tai opiskelua kohtaan. Tutkimusten mukaan oppimismotivaatio herää, jos asian kokee tärkeäksi. On myös mahdollista, että huonot kokemukset opiskelemisesta vaikuttavat itsetuntoon.

Ahaa, minähän selviän näistä.

Leena Holopainen

– Pahimmillaan ihminen ajattelee, että minusta ei ole mihinkään, kun olen matikassakin näin huono, Holopainen toteaa.

Opiskelu voi muuttua noidankehäksi. Uuden oppimiseen nimittäin tarvitaan onnistumisen tuntemuksia ja niitä saa vaikeiden tehtävien ratkaisemisesta.

– Kun saadaan onnistumisen kokemuksia, alkaa tulla usko oppimiseen - ahaa, minähän selviän näistä. Sillä tavalla se ruokkii itseänsä, Holopainen kuvailee.