Kivikautinen asuinpaikka hiipui leirinuotioksi Forssassa

Museovirasto tutki forssalaista peltosaareketta ja totesi, että kivikautinen jälki ei jatkunut enää pidemmälle. Aikaisemmin löydetyt kvartsi-iskokset, työstöjäte ja keramiikan palaset viittaavat todennäköisesti enemmän leiripaikkaan kuin pysyvämpään asutukseen.

kulttuuri
Forssan kivikautinen asuinpaikka löytyi nuolen osoittamasta kohdasta
Forssan kivikautinen asuinpaikka löytyi nuolen osoittamasta kohdasta.Googlemaps

Museoviraston tutkimukset Forssassa peltosaarekkeessa Hämeentien loppupäässä päättyivät keskiviikkona. Tutkimus osoitti, että laajemman kivikautisen asuinpaikan merkkejä eli muinaisjäänteitä ei löytynyt enää peltoalueelta.

– Selvitimme tämän viikon paikoin lumisateessa kivikautisen asuinpaikan laajuutta ja nyt on todettu, että se on pienialainen eikä jatku pidemmälle pellolle. Vuonna 2009 rautakautisissa kaivauksissa löytyi seudulta kivikautisia merkkejä, mutta emme saaneet asuinpaikalle jatkoa. Paikka on voinut olla lyhytaikaisessa käytössä, pistäytymisleiri, sanoo museoviraston kenttäjohtaja Esa Mikkonen.

Museoviraston tutkimusten jälkeen Linikkalan osayleiskaavan työ voi jatkua. Alue on kaavaluonnoksessa merkitty viheralueeksi. Museovirasto jatkaa tällä hetkellä omia tutkimuksiaan Ypäjällä, jossa tutkitaan kivikautisia merkkejä siirtoviemärityön yhteydessä.

Yleensä kivikautiset paikat ovat rantasidonnaisia, ikiaikaisen meren tai järven rannalla, yleensä hiekkamailla. Maastossa voi nähdä reunan selkeästi, mitä kutsutaan tutkijakielellä "terasseiksi". Salmistonmäen rinteeltä löytyi kymmenisen vuotta sitten esihistoriallinen asuinpaikka.