Kuolema, viina ja seksi kuohuttavat lastenkirjoissa – sensurointi ei silti kannata

Melkein kaikilla vanhemmilla tulee joskus pieni halu sensuroida lastenkirjoissa käsiteltyjä asioita. Tutkijan mukaan kannattaa miettiä, onko asiasta lapselle oikeasti haittaa vai tuntuuko asia kiusalliselta vain vanhemmasta itsestään.

kulttuuri
Minttu Tervaharju katselee vitriinissä olevia lastenkirjoja.
Yle / Katri Rauska

Lastenkirjallisuudessa on kautta aikain ollut tiettyjä aiheita, jotka ovat kuohuttaneet mieliä. Tällaisia ovat muun muassa väkivalta, kuolema ja seksuaalisuus.

Viime aikoina paheksuntaa ovat aiheuttaneet myös esimerkiksi tupakointi, alkoholin juonti ja huumeet.

Lastenkirjojen sensurointia tutkineen Minttu Tervaharjun mukaan on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että vanhemmat ottavat kantaa siihen, mitä lastenkirjoissa voi käsitellä.

– Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus arvioida sitä, mitä oman lapsen pitäisi saada lukea tai olla lukematta, sanoo tutkija Minttu Tervaharju.

Asiat, joista lapset eniten haluavat kuulla, ovat ne, joista aikuisten on kaikkein vaikein puhua.

Minttu Tervaharju

Onko asiasta lapselle haittaa?

Tervaharju on koonnut kirjanäyttelyn "Tätä en lapselleni lue!", joka avautui tällä viikolla Työväenmuseo Werstaassa Tampereella. Näyttely oli esillä ensimmäisen kerran Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa vuonna 2013.

Näyttely tarjoaa mahdollisuuden tutustua siihen, mitkä asiat yleensä kirvoittavat sensurointihaluja ja miettiä, mitä itse ei lukisi ja minkä takia.

– Jos tulee pieni sensurointihalu, joka kaikilla varmasti tulee, niin kannattaa miettiä, että miksi asia mietityttää. Onko se oikeasti asia, josta voi olla lapselle haittaa vai onko se siitä kiinni, että se tuntuu itsestä kiusalliselta tai vaikealta selittää, Tervaharju sanoo.

Lapset haluavat kuulla vaikeista asioista

Tervaharjun mukaan pienimuotoisessakin sensuurissa on se ongelma, että aikuinen uskoo tietävänsä parhaiten, mitä lasten pitäisi lukea. Lapsilla on kuitenkin suuri tarve käsitellä vaikeita aiheita.

– Asiat, joista lapset eniten haluavat kuulla, ovat ne, joista aikuisten on kaikkein vaikein puhua, Tervaharju sanoo.

Kirja voi toimia keskustelun avaajana. Nykyään vaikeita aiheita käsitellään lastenkirjoissa useammin kuin ennen.

Homoadoptiota ei ilmeisesti sovi lastenkirjassa esittää.

Minttu Tervaharju

Näyttelyssä on esillä muun muassa Muumiperhe Rivieralla -sarjakuva, josta tehty elokuva pyörii parhaillaan elokuvateattereissa. Sarjakuvassa käsitellyt aiheet ovat herättäneet keskustelua. Niiskuneiti vokottelee bikineissä vierasta miestä ja Muumipappa juo viskiä taiteilijan kanssa.

– Toki ymmärrän jokaisen vanhemman halun suojella lasta, mutta kyllähän niitä juoppoja kadulla horjuu vastaan. Jos hyssytellään, että tästä ei puhuta, niin kyllähän se aiheuttaa voimakkaan ahdistuksen ja hämmennyksen, Tervaharju sanoo.

Homoadoptio lastenkirjassa monille liikaa USA:ssa

Tervaharju haluaa nostaa esille myös Justin Richardsonin kirjan ”And Tango Makes Three”, jota ei ole suomennettu. Se on tarina kahdesta urospingviinistä, jotka päättävät adoptoida munan.

Kertomus perustuu tositapahtumaan New Yorkin eläintarhassa. Siellä kaksi urospingviiniä alkoi yhdessä hautoa munaa.

Tarinan tasolla kirjassa ei tehdä näyttävästi numeroa sateenkaariperheistä, mutta Yhdysvalloissa se on ollut julkaisuhetkestään vuonna 2005 yksi eniten pahennusta herättäneistä kirjoista.

– Homoadoptiota ei ilmeisesti sovi lastenkirjassa esittää, Tervaharju sanoo.