1. yle.fi
  2. Uutiset

Vierestä viedään - melankolian monet sävyt näkyvät tanssiteoksessa Aina Joku Vie

Suomalainen paritanssiperinne kohtaa nykytanssin Helsingin Kaapelitehtaalle rakennetussa tanssiravintolassa. Koreografi Alpo Aaltokoski työryhmineen kaivautuu syvälle suomalaiseen molliin ja melankoliaan.

kulttuuri
Aina Joku Vie -tanssiteos
Aina Joku Vie -tanssiteos Helsingin Kaapelitehtaalla.Yle

Helsingin Kaapelitehtaan Puristamoon on ilmaantunut kevytrakenteinen tanssiravintola. Ravintolan pöydistä voi seurata esitystä nimeltä Aina Joku Vie. Teos avaa vaivihkaa oven kahteen eri maailmaan. Suomalaiset ikivihreät keinuttavat katsojan paritanssin syleilyyn. Samalla nykytanssin avulla pyörähtää pintaan syvempiä teemoja, kertoo koreografi Alpo Aaltokoski:

– Toisen lähellä oleminen, samaan asiaan hengittäminen, toisen kuunteleminen, sitähän paritanssi esimerkiksi on.

Kun lähdet miehenä hakemaan, tulee hirvittävät paineet.

Alpo Aaltokoski

– Aina puhutaan vain siitä, että miehet menevät iskemään naisia ja että tanssi on pariutumista varten. Siinä on kuitenkin paljon kerroksia, joita ei ole purettu.

Kerroksia kuorimalla tuli esiin muun muassa yksinäisyys. Yksinäisyyden teema tiivistyy seuratanssin pyörteissä. Miltä tuntuu seinäruususta? Entä, jos ei uskallakaan hakea ja jää yksin?

– Tutkimusten mukaan yksinäisyys tappaa enemmän kuin mitkään viinat tai tupakat, sanoo Aaltokoski.

Tansseissa yksinäisyys kiteytyy siihen, että vierestä viedään.

– Jos sinua ei haetakaan, jos aina vain vierestä haetaan. Tai, kun lähdet miehenä hakemaan, tulee hirvittävät paineet. Pitää ensinnäkin osata tanssia, pitää osata viedä ja vielä luottaa siihen, että se daami lähtee sieltä penkistä mukaasi, hymähtää Aaltokoski.

Se hetki, kun erotaan

Teoksen esiintyjissä on tanssijoita sekä nyky- että kilpatanssitaustalla. Maailman parketeillakin menestynyt pari Katja Koukkula ja Jussi Väänänen on uskaltautunut kilpauransa jälkeen nykytanssin vietäväksi.

Voi olla, että silloin päässä surisee ihan hirveästi tai sitten se on sellaista, että kohti mustaa aukkoa!

Jussi Väänänen

– Jotkut meille kilpatanssitaustaisille luontevat asiat tehdäänkin tässä vähän toisella tavalla joko liikkeellisesti tai sitten motiivin ja ajatuksen kautta, pohtii Väänänen.

– Ne ovat tietyllä tavalla meille tuttuja, tulevat melkein selkärangasta, mutta sitten niitä ei tehdäkään samalla tapaa. Siinä oma ristiriitansa, joka on tosi kiehtovaa.

Nykytanssiteosta tehdessä voidaan pohtia tanssia hetki hetkeltä. Aina Joku Vie -työryhmä on miettinyt muun muassa sitä, mitä tapahtuu, kun musiikki hiljenee ja tanssipari erkanee toisistaan. Hetki on lähes maaginen.

– Siihen pieneen hetkeen, kun tanssitaan, kiteytyy niin paljon asioita. Ja, kun se purkautuu, mikä kaiku siitä jää kehoon ja mieleen, pohdiskelee Aaltokoski

– Voi olla, että silloin päässä surisee ihan hirveästi tai sitten se on sellaista, että kohti mustaa aukkoa! nauraa Väänänen.

Kotona tanssittiin lauantaisaunan jälkeen

Koreografi Alpo Aaltokoski aloitti tanssijan taipaleensa kansantansseilla. Kipinä tanssiin syntyi kuitenkin jo lapsuudenkodissa Pyhäjärvellä.

– Meillä kotona lauantaisin, kun äiti oli tehnyt navettatyöt ja oltiin käyty saunassa, niin sitten pistettiin tanssiksi.

– Matot vain syrjään! Kelamankalle oli tädin porukka nauhoittanut hyviä kappaleita ja sitten tanssittiin, muistelee Aaltokoski.

Silloin saa käteensä ruusun ja se on merkki, että en missään tapauksessa halua tulla haetuksi tai viedyksi.

Alpo Aaltokoski

Tanssin ammattilaiseksi Aaltokoski valmistui kolmekymppisenä Teatterikorkeakoulusta. Muun muassa Pro Finlandia -mitalilla ja Nomadi-tuotannon jäsenenä tanssitaiteen valtionpalkinnolla palkittu koreografi on esiintynyt ympäri maailman, mutta johtanut myös kotimaista tanssifestivaalia. Vuosina 2003-2008 hän toimi tanssitaiteen taiteilijaprofessorina. Aaltokoski on niin ikään tehnyt tanssin kautta kehitysyhteistyötä Nicaraguassa.

Yhteiskunnallisen vastuun pohdinta tulee esiin myös nyt Kaapelitehtaalla nähtävässä esityksessä. Teoksen pukusuunnittelusta vastaa kotimainen vaatemerkki TAUKO design, joka käyttää terveydenhuollon painotekstiilejä materiaalinaan.

Aaltokosken ryhmä antaa tanssinopetusta halukkaille ennen Aina Joku Vie -esityksiä. Jokainen ilta päättyy vapaaseen sekahakuun, jossa ei tuijoteta perinteisiin sukupuolirooleihin. Tilaisuuteen voi myös ostaa seinäruusulipun.

– Silloin saa käteensä ruusun ja se on merkki, että en missään tapauksessa halua tulla haetuksi tai viedyksi, lupaa Aaltokoski.

Lue seuraavaksi