Kitaramusiikin harrasteseura kammoaa kyttäämistä ja virsikulttuuria

60-luvun poppareita vainosivat rehtorit ja esivalta. Nyt popparit ovat eläkeiässä, mutta auktoriteettipolvi toisensa jälkeen ilmaantuu pistämään kapuloita rattaisiin. Turun kitaramusiikin harrasteseura järjestää bileet vanhalla Norssilla liki alkuperäisin esiintyjin ja yleisöin.

Helsingin normaalilyseo
Kitaramusiikin harrasteseuran Jopi Granberg ja Antero Laiho Lontoossa
Kitaramusiikin harrasteseuran Jopi Granberg ja Antero Laiho Lontoossa

– Mikä ihmeen fiksaatio meillä suomalaisilla on tämän alkoholin kanssa? tuskailee Turkulaisen kitaramusiikin harrasteseuran puheenjohtaja, Uudenmaankatu 15 -yhtyeen rumpali Jopi Granberg.

Granbergiä ihmetyttää viranomaisen niuhous yhdistyksen järjestämien tilaisuuksien alkoholilupien kanssa.

Tulevan Norssin konsertin tiimoilta alkoholitarkastaja halusi tulla erityisesti tutkimaan paikan sopivuuden. Aiemmin Ruissalon kansanpuiston juhlahuoneistossa järjestetyn keikan yhteydessä yhdistyksen piti laatia lupaviranomaiselle paikan tarkemmat piirustukset, koska olemassa olevat piirustukset olivat puutteelliset.

– Paikka, jossa on järjestetty tilaisuuksia jostain 20–30-luvulta lähtien… Kui ne nyt just meidän kohdalla muuttui puutteellisiksi?

Twist and Shoutin harrasteyhdistys

Hiukkasen ironisesti mutta totuudenmukaisesti nimetty Turkulaisen kitaramusiikin harrasteseura on vanhojen bändien yhteenliittymä. Seura on järjestänyt rauhalliseen tahtiin soittotilaisuuksia jäsenilleen ja tuonut kesäisin rautalankaa, folkia ja rockia Turun jokirannan ilmaistapahtumiinsa.

The Sharks 60-luvun kuosissaan
The Sharks 60-luvun kuosissaanTurkulaisen kitaramusiikin harrasteseura ry

Seuralla on juuri järjesteillä Back to School -62 -niminen tapahtuma vanhalla Norssilla Turun Martin kaupunginosassa. Esiintyjinä ovat The Spiders ja The Sharks, 60-luvullakin Norssin hipoissa soittaneet orkesterit.

Norssi oli keskeisiä paikkoja 60-luvun nuorisokulttuurissa. Siellä järjestettiin teinikonventteja eli hippoja, ja koulun oppilailla oli omasta takaa bändejä. Jo varhaisemman rockin edustajat Loukialan veljekset Jukka ja Pekka olivat käyneet Norssia.

Norssissa tiettävästi koettiin Beatlesin ja lauletun beat-musiikin tulo, kun helsinkiläinen rautalankaorkesteri The Esquires esitti Twist and Shoutin teinikonvissa vuonna 1963. Suosio oli niin suuri, että bändi ja laulusolisti Timo Jämsen joutuivat soittamaan kappaleen useita kertoja uudelleen.

Paluu juurille

The Sharksin kitaristi Olli Gréen palaa mielellään Norssiin. Sharksit olivat norssilaisia ja koulu oli myös alkeis-Sharksin ensikeikan paikka 60-luvun alussa.

– Siitä ensimmäisestä keikasta on jäänyt päällimmäsenä mieleen kauhea jännitys. Tilanne laukesi, kun se muutaman kappaleen ohjelmisto oli saatu soitettua, eikä mieleen juuri muuta jäänytkään kuin, että jännityksen määrä oli iso.

Nykyään Sharks soittelee muutaman kerran vuodessa eikä Gréenin mukaan vaivaa päitään yhtyeen ura-asioilla. He soittavat niin kauan se tuntuu hyvältä. Kun ei ole mikään pakko.

Diagnoosi: Needles and Pins

Turkulaisen kitaramusiikin harrasteseura on pitkälle eläkeläisten kerho. Suurin osa jäsenistä on eläkkeellä ja loput ovat pikkuhiljaa siirtymässä. Yhdistyksen harrastuksen ala ja vetreys ovat kaukana perinreisestä eläkeläiskäsityksestä.

The Spiders nykymallisena
The Spiders nykymallisenaTkhs ry

Yhdistyksen jäsenet ovat käyneet pienemmissä porukoissa Britannian pyhillä paikoilla kuulemassa bändejä ja ihmettelemässä sikäläisiä sielunsukulaisia. Jopi Granberg näki viimeksi Lontoossa Kinks-musikaalin ja Searchersin keikan. Bändi ja erityisesti fanit tekivät Granbergiin vaikutuksen.

– Sinne tuli ihmisiä, joilla oli kihtiä ja lonkkavaivaa, pitkälle yli seitsemänkymppisiä. Kun bändi aloitti, niin huomasi, että hei, nämä ovatkin taas nuoria ihmsiä, jotka tanssivat kädet ylhäällä ja laulavat mukana.

Tätä elävää ja iloista perinnettä Granberg sanoo kaipaavansa Suomessa. Hänestä tuntuu, ettei Suomessa ole lainkaan edistytty menneistä vuosikymmenistä.

Ihan kuin popmusiikki olisi edelleen pienen piirin juttu, jota uudet ja uudet auktoriteettipolvet kyttäävät.

Granberg näkee, että esimerkiksi Heikki Harman Pop eilen – toissapäivänä –ohjelman lopettaminen ja korvaaminen kotimaisella musiikilla (”mitä seki sit olis? Tangoa tai katrihelenaa?”) kuuluu samaan sarjaan.

– Me ollaan sit sivutuotteena saatu tämä ”härmärock” eli tällainen virrenveisuuperinne, jota edustavat Yö-yhtyeet ja muut, Granberg sanoo.

Uusia lauluja

Niin konkariharrastajia kuin yhdistyksen jäsenet ovatkin, aina silloin tällöin uudempi polvi vierailee tilaisuuksissa.

Madmen-yhtyeen konsertissa esiintyivät taannoin kosketinsoittaja Markku Silanderin laulajatyttäret ja kitaristi Patti Karlsonin poika Vilhelm. Jokirannan soittoilloissa on esiintynyt mm. Tigerhands, jossa soittivat Granbergin poika Petteri ja Eve Hotti.

Back to the School -62:n erikoisuutena ovat The Sharksin legendaarisen kitaristin Rauli ”Pole” Ojasen pojat Sakari jaSanteri.

Pojat ovat muusikkoina varsin kaukana harrasteyhdistyksen bändeistä. Sakari on levyttänyt Oddland-yhtyeensä kanssa progen ja heavyn suuntaan kallistuvaa musiikkia, Santeri kuvaa oman Syvä Aurinko –projektinsa musiikkia lähinnä ”psyke-rockiksi”. Norssilla he soittavat isänsä lauluja.

Pole Ojasen kunnianhimoiset klassikkoehdokkaat

Pole Ojanen oli armoitettu lauluntekijä. Hän kirjoitti kappaleita Sharksille ja Tylympi Kohtalo -yhtyeelleen. Hän on myös laatinut ja esittänyt yhden tunnetuimmista suomalaisista rokkihokemista, Kekkonen-rockin (”Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa….”).

Sakari ja Santeri Ojanen esittävät näytteitä Polen tunnetuista kappaleista, mutta ennen kaikkea julkaisemattomista lauluista, joita tämä oli säveltänyt Jarkko Laineen runoihin. Poikien äiti on aikoinaan koonnut nämä sävellykset kansioon Ojasen kuoleman jälkeen.

Santeri Ojanen oli kymmenen Rauli Ojasen tehdessä itsemurhan.

– Sakari ei nuorempana muista faijaa oikeastaan lainkaan. Minulle näiden kappaleiden työstäminen on ollut välillä ristiriitaista: mitä minä näiden kanssa viitsin säätää, ja toisaalta tämä on mielenkiintoista ja vaivan arvoista.

Santeri Ojanen sanoo, että erityisesti runoihin tehdyt laulut ovat erittäin kunnianhimoisia ja hienoja sävellyksiä.

– Nämä ovat sellaisia lauluja, jotka voisivat olla kaikille tuttuja vaikka koulukirjoista, mutta niitä ei ole koskaan kuultu.