Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus

Ihmisten sivistäminen ja arkipäiväistä elämää isommat arvot ovat keskeisessä osassa norjalaisen Dag Solstadin pienessä romaanissa nimeltään Ujous ja arvokkuus. Vuonna 1941 syntynyt Solstad on Norjan arvostetuimpia kirjailijoita. Lue Juha Pikkaraisen kirja-arvio.

Dag Solstad (Kirjailija)
Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus -kirjan kansi
TEOS

Yleisessä keskustelussa puhutaan 1960- ja 70-luvuista vain poliittisina vuosikymmeninä, jolloin vasemmisto nosti päätään eri puolilla Eurooppaa. Tuona aikana ihmiset myös janosivat monenlaista kulttuuria, koska itsensä sivistäminen tuli mahdolliseksi yhä isommille ihmisjoukoille. Eikä sivistystä ja kulttuuria kaivannut vain vasemmisto vaan kaikki kansalaisryhmät. Ajan yleinen ilmapiiri ja myös eri maiden johtajat suosivat kulttuuria ja

Romaanin lukemista ei haittaa se, että se kuvaa yhteiskunnallista muutosta 20 vuotta sitten, koska samansuuntainen muutos on vain jatkunut entisestään kiihtyvänä.

Juha Pikkarainen

sivistystä. Muistan itsekin kuinka paljon päivittäiset keskustelut kotona tai kaveripiirissä koskettivat kulttuuria ja sivistystä. Kaupallisuus otti vasta ensiaskeleitaan, eikä sillä ollut kovin suurta roolia ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

Ihmisten sivistäminen ja arkipäiväistä elämää isommat arvot ovat keskeisessä osassa norjalaisen Dag Solstadin pienessä romaanissa nimeltään Ujous ja arvokkuus. Kirja ilmestyi äsken Teoksen käännöskirjallisuussarjassa. Suomentamisen lisäksi Tarja Teva on kirjoittanut kirjan loppuun esseen Dag Solstadista kirjailijana. Vuonna 1941 syntynyt Solstad on Norjan arvostetuimpia kirjailijoita. Hän on kirjoittanut kaikkiaan 17 kaunokirjallista teosta, joista aikaisemmin on suomennettu kaksi romaania. Vuonna 1989 Dag Solstad sai Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon.

Yksi tavallinen maanantai

Romaanin Ujous ja arvokkuus päähenkilö on lukion äidinkielen lehtori Elias Rukla. Hän on opettanut 25 vuotta ja on hieman alkoholisoitunut, turhautunut, urautunut ja pettynytkin sekä itseensä mutta erityisesti oppilaisiin ja omaan aikaansa. Romaani ilmestyi Norjassa vuonna 1994. 1960-luvun kasvattina Elias on kokenut tärkeäksi tehtävänsä nuorten ihmisten sivistäjänä. Äidinkielellä ja kansalliskirjallisuudella on hänen mielestään keskeinen osa siinä, miten ihmisen identiteetti ja koko minuus rakentuu. Eliaksen mielestä yleissivistykseen kuuluu kansalliskirjailijoiden teosten tunteminen ja sen opettamisessa hän on tehnyt elämäntyönsä. Opiskelijat ja aika ovat kuitenkin muuttuneet, eikä sivistystä ja varsinkaan kansalliskirjallisuuden klassikoita enää arvosteta.

Ajallisesti romaanissa eletään vain muutama tunti tavallista maanantaita mutta Eliaksen mielessä päästään takautumien kautta 1960-luvulta 1990-luvulle. Elias Rukla kävelee kouluun, pitää maanantaisen kaksoistuntinsa vihamielisille lukiolaisille ja lähtee kotiin. Tihkusateessa koulun pihalla hän ei saa sateenvarjoaan auki, kimpaantuu asiasta ja hakkaa sateenvarjonsa palasiksi koulun pihalla olevaan suihkukaivoon. Välitunnilla olevat oppilaat katsovat tapahtumaa ihmeissään. Elias vielä uhkailee ja nimittelee töllisteleviä oppilaita ennen kuin lähtee pois. Hän kävelee päämäärättömästi pitkin Oslon katuja kunnes pysähtyy liikenneympyrään Bisletin stadionin kupeella.

Lehtorin sisäinen monologi

Ajatuksissaan Elias alkaa kelata mennyttä elämäänsä, kaikkea sitä mikä on johtanut aamuiseen maltin menettämiseen. Elias kokee, että käytöksensä takia hän ei voi palata työhönsä. Maailma ja ihmiset ovat muuttuneet niin erilaisiksi kuin hänen omat 60-luvulta peräisin olevat ihanteensa, ettei hänellä ole enää paikkaa tässä ajassa. Elias muistelee miten aina on ollut hiljainen sivustaseuraaja mutta hän on arvostanut entisajan ihanteita. Mikään aktiivinen toimija hän ei ole ollut koskaan. Hän on reagoinut ajassa tapahtuviin muutoksiin pelkästään turhautumalla ennen tätä aamua, jolloin mitta tuli täyteen.

Dag Solstadin Ujous ja arvokkuus saattaa lukijasta tuntua raskaalta, koska kirjailija on kirjoittanut Eliaksen ajatukset yhteen pötköön ilma kappale- tai lukujakoa. Kyse on ihmisen tajunnanvirrasta. Sinnikäs syventyminen kuitenkin palkitsee lukijan, sillä äidinkielen lehtorin sisäisestä monologista paljastuu lopulta monisäikeinen kuva maailman ja ihanteiden muutoksista. Romaanin lukemista ei mielestäni mitenkään haittaa se, että se kuvaa yhteiskunnallista muutosta 20 vuotta sitten, koska samansuuntainen muutos on vain jatkunut entisestään kiihtyvänä. Tarjolla on mielenkiintoisia lukuhetkiä.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja