Sata vuotta vanha naparetkeilijän muistikirja löytyi Etelämantereelta

Etelänapamantereen tutkimusmatkailijoiden historiaa säilyttävä säätiö on löytänyt ja konservoinut sata vuotta jään alla olleen muistikirjan, joka kuului Robert Scottin retkikunnan jäsenelle. Aiemmin säätiö on löytänyt naparetkeilijöiden jäljiltä muun muassa yli sata vuotta vanhaa viskiä.

Ulkomaat
Sata vuotta jään alla ollut ja Etelämantereelta löytynyt Robert Scottin naparetkikuntaan kuuluneen George Murray Levickin muistikirja.
Sata vuotta jään alla ollut ja Etelämantereelta löytynyt Robert Scottin naparetkikuntaan kuuluneen George Murray Levickin muistikirja.New Zealand’s Antarctic Heritage Trust / AFP / Lehtikuva

New Zealand’s Antarctic Heritage Trustin tutkijat ovat löytäneet sata vuotta jään alla piilossa olleen muistikirjan Etelänapamantereelta. Muistikirja kuului yhdelle Robert Scottin epäonnisen retkikunnan jäsenistä.

Muistikirjan kirjoittaja on nimeltään George Murray Levick. Kirja löytyi Scottin retkikunnan vuonna 1911 käyttämän tukikohdan ulkopuolelta. Aurinko sulattaa kesäisin jäätä tukikohdan ympäriltä, ja vuoden 2013 kesällä jään alta paljastui myös Levickin muistikirja.

Muistikirjan teksti on edelleen luettavissa, mutta kirjan sidonta oli hajonnut vuosien aikana. Levick oli lääkäri, eläintieteilijä ja valokuvaaja, ja hän kertoo kirjassa ottamiensa valokuvien teknisistä ominaisuuksista.

Säätiön johtajan Nigel Watsonin mukaan löytö on erityisen jännittävä.

– Se on pala, joka puuttui retkikunnan muistiinpanoista. Olemme konservoineet Scottin retkikunnan käyttämiä välineitä ja rakennuksia jo seitsemän vuoden ajan, ja on ilahduttavaa, että löydämme edelleen uusia esineitä, Watson sanoi.

Scottin retkikunnalla traaginen kohtalo

Sivut siirrettiin yksitellen Uuteen-Seelantiin, missä ne konservoitiin varovasti jokainen erikseen ja sidottiin uudelleen kirjaksi. Myös muistikirjan kansi kunnostettiin kokonaan. Sisältö myös digitoitiin, jotta sen käyttäminen tutkimuksessa olisi helpompaa.

Konservoinnin jälkeen muistikirja palautettiin Etelämantereelle Scottin käyttämään tukikohtaan osaksi 11 000 esineen kokoelmaa.

Brittiläisen Scottin retkikunta yritti päästä ensimmäisinä etelänavalle tammikuussa 1912. Norjalaisen Roald Amundsenin johtama retkikunta ehti kuitenkin navalle ennen Scottia. Myrskyn saartamat Scottin retkikunnan jäsenet kuolivat paluumatkalla.

Levick kuului retkikunnan toiseen osaan, joka kulki pitkin Antarktiksen rannikkoa tehden havaintoja alueen luonnosta, eläimistä ja maantieteestä. Myös Levick kumppaneineen jäi jumiin jäiden keskelle talven ajaksi, mutta kaikki selviytyivät lopulta hengissä.

George Murray Levick lukemassa sängyllään retkikunnan käyttämässä tukikohdassa Etelämantereella 1910-luvulla.
George Murray Levick lukemassa sängyllään retkikunnan käyttämässä tukikohdassa Etelämantereella 1910-luvulla.New Zealand’s Antarctic Heritage Trust / AFP / Lehtikuva

Mielenkiintoisia löytöjä jään keskeltä

Koska Levickin muistikirja sisältää vain tutkimusmatkan alussa otettujen kuvien teknisiä tietoja, se ei ole erityisen jännittävää luettavaa. Uudessa-Seelannissa, Christchurchissa toimiva säätiö on kuitenkin aiemmin löytänyt tutkimusmatkailijoiden jäljiltä kiinnostavampiakin esineitä.

Säätiö kunnostaa viittä varhaisten naparetkeilijöiden Antarktiksella käyttämää tukikohtaa ja pyrkii säilyttämään ne tuleville vuosille. Tukikohtia ovat käyttäneet Robert Scottin lisäksi Ernest Shackletonin ja Edmund Hillaryn retkikunnat.

Vuonna 2013 säätiö löysi Scottin retkikunnan ottamien kuvien negatiiveja heidän käyttämästään tukikohdasta. Vuonna 2010 Etelämantereelta löytyi Shackletonin retkikunnan vuonna 1908 mukanaan tuomia viski- ja brandylaatikoita.

Levickin kirjallisista tuotoksista nyt löytynyttä muistikirjaa kiinnostavampi on ehkä hänen tutkimuksensa jääpingviinien käytöksestä, joka oli kadoksissa vuoteen 2012 saakka. Levick kuvailee tutkimuksessa muun muassa jääpingviinien "turmeltunutta käytöstä". Levick kertoo pingviinien homoseksuaalisesta käytöksestä sekä urosten pyrkimyksestä paritella kuolleiden naaraiden kanssa.

Levick oli niin tyrmistynyt pingviinien käytöksestä, että hän kirjoitti osan tutkimuksestaan kreikaksi. Siten tavallinen lukija ei ymmärtäisi sitä, vaan tutkimus leviäisi vain tarkoin valitun tutkijajoukon keskuudessa.

Palattuaan Etelämantereelta Levick muun muassa osallistui veriseen Gallipolin taisteluun ensimmäisessä maailmansodassa ja työskenteli brittien sotilastiedustelulle toisessa maailmansodassa. Hän kuoli vuonna 1956.

Lähteet: AFP, Yle Uutiset