Kantasolurekisteri huutaa miehiä hätiin: "Liekö piikkikammoa vai empatian puutetta"

Syöpäsairaille elintärkeä kantasoluluovuttajien rekisteri kaipaa kipeästi uusia vapaaehtoisia. Erityisen suuri pula on miehistä; 25 000 luovuttajasta kolme neljäsosaa on naisia. Mieheltä saatu kantasolusiirre voisi pelastaa monta pikkupoikaa hylkimisreaktiolta.

Kotimaa
sairas poika ajaa osaston käytävää leluautolla
Moni pikku-Albinin kaltainen poika kaipaa miesten kantasoluja avukseen syöpää vastaan.Yle

Kantasoluja on siirretty pienille potilaille Lastenklinikalla perjantaina päivälleen 40 vuotta. Vuosikymmenten aikana siirtoja on tehty jo liki 800. Suomen noin 150 syöpälapsesta joka kolmas hoidetaan Lastenklinikalla erinomaisin tuloksin.

Monen onnellisesti päättyneen tarinan takana on vapaaehtoisen luovuttajan antama lahja. Perheiden pienenevän lapsiluvun takia nykyisin vain joka kolmannelle suomalaislapselle löytyy siirre sisarelta. Vaikka sisaruksia olisikin, voi saman perheen sisällä kudostyyppi olla niin erilainen, että kantasolusiirto aiheuttaisi hylkimisreaktion.

Apuun tulee usein kansainvälinen yhteistyö. Maailman kantasolurekistereissä on 25 miljoonaa ihmistä; suomalaispotilaita on pelastettu esimerkiksi saksalaisilla kantasoluilla. Usein sopivin kudostyyppi on kuitenkin läheltä; jopa pienessä Suomessa maantiede vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti siirre sopii syöpäsairaalle.

Uusien luovuttajien tarvetta lisää myös kansainvälistyminen. Esimerkiksi lapselle, jonka vanhemmat edustavat kahta erilaista etnistä alkuperää, on hyvin haastavaa löytää juuri oikean kudostyypin luovuttajaa. Syöpähoidot ovat kehittyneet niin, että yhä harvemmalle leukemiapotilaalle joudutaan tekemään siirre. Samalla kuitenkin ovat yleistyneet ennen meillä harvinaiset verisairaudet, joista siirre voi parantaa. Kokonaisuudessaan siirteitä tehdään koko ajan enemmän sekä meillä että maailmalla.

Mitä enemmän luovuttajia, sitä sopivampia siirteitä

Hyviä siirteitä on tarjolla, parhaita mahdollisia tarvitaan kipeästi lisää. Suomessa lähes kaikille potilaille löytyy luovuttaja, mutta jos siirre ei vastaa kudostyyppiä täydellisesti, voi seurauksena olla piinallinen hylkimisreaktio. Mitä enemmän ihmisiä rekisterissä on, sitä todennäköisemmin täydellinen luovuttaja löytyy.

SPR:n ylläpitämässä Suomen kantasolurekisterissä nimiä on 25 000. Se ei riitä. Etenkin miehiä on aivan liian vähän, vain neljännes. Sairastuneista lapsista taas pieni enemmistö on poikia. Rekisterin ylilääkäri Matti Korhonen toivoo, että jokainen terve, alle nelikymppinen mies katsoisi tässä asiassa peiliin.

– Miehenä hieman hävettää, että miehet eivät ole yhtä innokkaita auttamaan sairaita ihmisiä kuin naiset. Miesten empatiakyky on varmaan vähäisempi ja varmaan siinä on myös piikkikammoa mukana.

Palkkio korvaa luovuttajan vaivat

Kantasolujen luovuttaminen on ikävää puuhaa, mutta ei kohtuuttoman tuskallista – ja palkkiona voi olla jonkun hengen pelastaminen. Vaikka kaikki menisi käsikirjoituksen mukaan ja paikka rekisterissä napsahtaa, voi piikkipelkoinen lohduttautua sillä, että todennäköisyys luovuttajaksi päätymisessä on vain parin prosentin luokkaa.

Prosessi alkaa nettitestillä, joka selvittää alustavasti soveltuvuuden luovuttajaksi. Jos vastaus siitä on kyllä, täytetään ilmoittautumislomake. Sitten posti kantaa kotiin paketin kudostyypin alustavaan määrittelyyn tehtävää sylkitestiä varten. Luovuttajarekisteriin liittyvältä edellytetään korkeintaan 40 vuoden ikää ja hyvää terveyttä, joka varmistetaan riippumattomalla lääkärintarkastuksella. Tiukan seulan tarkoitus on suojata sekä luovuttajaa että kantasolujen vastaanottajaa.

Kantasoluja otetaan talteen kahdella eri tavalla. Luuydinluovutuksessa vapaaehtoinen nukutetaan toimenpiteen ajaksi. Muutaman päivän alaselkää kolottaa, mutta siitä selviää särkylääkkeillä ja viikon sairauslomalla. Valtaosa siirteistä otetaan verenkierrosta. Silloin sairausloma on ennen toimenpidettä. Luovuttajaan pistetään viiden päivän ajan kasvutekijää, joka aiheuttaa raajojen ja pään särkyä. Vaivat päättyvät verenluovutukseen.

SPR:n Korhonen vakuuttaa, että kummassa tahansa menetelmässä tähän astiset luovuttajat ovat kokeneet saaneensa enemmän kuin ovat antaneet.

– Jos haluaa, niin saa vielä jälkikäteen tiedon siitä, miten siirteen saanut potilas on pärjännyt. Eivät kaikki edes halua.