1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Näkökulma: Hän, joka ei ole ehdolla

Yhdysvaltain välivaaleista tahtoo yleensä tulla kansanäänestys istuvan presidentin harjoittamasta politiikasta. Usein äänestäjäkunta ei presidenttiä kohtele hyvin. Presidentti Barack Obamakaan tuskin kovin innokkaasti odottaa tuloslaskentaa vaali-iltana, kirjoittaa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasma.

Näkökulmat
Kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasma Washingtonissa Capitol-kukkulalla.
Olli-Pekka SulasmaYle

Presidentti Bill Clinton menetti kongressin molempien kamareiden enemmistön republikaaneille välivaaleissa vuonna 1994, presidentti George Bush nuorempi vuonna 2006. Edelliset välivaalit vuonna 2010 eivät kohdelleet hyvin presidentti Obamaakaan; demokraatit säilyttivät enemmistöaseman senaatissa, mutta menettivät sen edustajainhuoneessa.

Demokraattien kohtaloksi 1994 koitui Clintonin epäonnistunut yritys uudistaa sairausvakuutusjärjestelmää, Bushin kauden republikaanit kompastuivat Irakin sotaväsymykseen ja hurrikaani Katrinan epäonnistuneeseen jälkihoitoon.

Obaman taakka 2010 olivat taloudellinen taantuma ja niinikään sairausvakuutusuudistus.

– En ole ehdolla, mutta politiikkani on, julisti presidentti Obama lokakuun alussa.

Minimipalkan korotus, yhdenvertainen palkka, opintolainauudistus, elpyvä talous, koheneva työllisyystilanne ja se sairausvakuutusuudistus. Monet presidentin ajamista tavoitteista – kuten minimipalkka – saavat kannatusmittauksissa parempia lukuja kuin presidentti itse.

Obaman kannatus on reilun 40 prosentin tietämissä ja sitä alempi monissa vaa'ankieliosavaltioissa, joissa senaatin enemmistön kohtalo ratkaistaan. Kampanjassa presidentti onkin persona non grata.

Varainkerääjänä omiensa joukossa presidentti on yhä lyömätön, mutta vaalikampanjatilaisuuksista hän pääasiassa on pysynyt poissa.

Jopa vahvasti demokraattien käsissä olevassa Marylandissa osa yleisöstä käveli salista pois Obaman puhetilaisuudessa. Kentackyssa senaattorin paikkaa tavoitteleva Alison Grimes ei suostu edes tentatessa sanomaan, äänestikö hän presidentinvaaleissa Obamaa.

Useimpien mielipidemittausten mukaan edustajainhuone pysyy ilman muuta republikaanienemmistöisenä ja senaatissa republikaanit vääntävät itselleen demokraateilta 5–8 paikkaa. Kuusi lisäpaikkaa riittäisi enemmistöön.

Todennäköisimmin vaalituloksen selvittyä Valkoisessa talossa istuu siis rampa ankka. Ja mitä tämä sitten tarkoittaisi presidentti Obaman kahdelle viimeiselle vuodelle?

Presidentti voisi sydämensä kyllyydestä ajaa politiikkaansa käyttämällä presidentille kuuluvaa asetusvaltaa, kongressi ei kuitenkaan toimeenpanoa rahoittaisi.

Vastaavasti kongressi voisi toteuttaa kansan antamaa mandaattia molempien kamareiden enemmistön avulla, mutta presidentti kuitenkin pystyisi jarruttamaan konservatiivista agendaa jättämällä lait allekirjoittamatta.

Washingtonin halvaantuneisuus siis vain syvenisi. Rampa ankka ei olisikaan vain presidentti vaan koko Washington.

Eli siihen yhteen asiaan, joka äänestäjäkuntaa tuntuu yhdistävän yli puoluerajojen, eli väsymykseen repivää puoluepolitikointia kohtaan, ei ole luvassa helpotusta.

Lue seuraavaksi