Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen kotikunnan suon suojelulta voi loppua aika kesken

Aika käy vähiin ainutlaatuiselle Lunkinsuolle Forssassa, joka odottaa suojelua. Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on luvannut kertoa ratkaisunsa suoasiaan marraskuun loppuun mennessä. Ylitarkastaja Pertti Heikkinen uskoo, että vapaaehtoisuus ei ole ongelma soiden suojelun kannalta, mutta hallitukselta voi loppua aika kesken.

politiikka
Mies seisoo kalasääsken pesäpuun juurella.
Anne Niskanen / Yle

Forssalainen Lunkinsuo on tyypillinen hämäläinen puustoinen rämesuo. Nykyisen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen kotisuolta löytyy isovarpu-, kangas-, rahka- ja tupasvillarämettä sekä vanhaa puustoa esimerkiksi kilpikaarnaisia mäntyjä.

Rämeiden keskeltä nouseva suosaareke eli moreenikumpu tuo oman mielenkiintoisen leimansa Lunkinsuohon. Kummulla on nimittäin myös Kanta-Hämeen maakuntalinnun kalasääsken eli sääksen pesä.

– Sen pesähavainto onkin harvinaisen tuore, kertoo ylitarkastaja Pertti Heikkinen Hämeen ELY-keskuksesta.

Pesästä on rengastettu poikaset kolmena vuonna.

– Meille oli pienoinen yllätys, että kalasääski viihtyy Lunkinsuolla, Heikkinen sanoo. Toisaalta olosuhteet ovat linnun kannalta hyvin, sillä se pääsee kalastamaan suon viereisellä Lunkinjärvellä.

Myös teeret tuntuvat viihtyvän hyvin Lunkinsuolla.

Tällä viikolla syysade vihmoi värikylläisellä suolla, mutta kookkaat teerikukot jatkoivat touhujaan satunnaisesta suollakulkijasta piittaamatta.

Luonnontilainen suo on helmi

Lunkinsuo on yksi niistä kantahämäläissoista, joita Hämeen ELY-keskus esittää lisättäväksi soidensuojeluohjelmaan. Kesän suoinventoinnin tuloksena ELY-keskus on esittänyt ministeriölle kaikkiaan 43 uuden suoalueen tai suoryhmän suojelemista.

Noin 40 hehtaarin kokoinen Lunkinsuo on helmi, sanoo ylitarkastaja Pertti Heikkinen.

– Tämä on hyvin luonnontilainen suo ja sen takia sellaisena kohtalaisen kookkaana suona arvokas. Kanta-Hämeestä ei juuri enää löydy vastaavanlaisia soita.

Kanta-Hämeen uudet, suojeltavaksi tarjotut suotyypit ovat sellaisia, jotka ovat huonosti edustettuina nykyisessä suojelualueverkossa.

– Tällaisia ovat esimerkiksi rantasuot, puronvarsien suot, lähteiköt, piensoiden mosaiikit ja myös harjunlievesuot. Monet niistä ovat myös uhanalaisten lajien esiintymispaikkoja, muistuttaa Heikkinen.

Suoasia ministerin käsissä

Hämeen ELY-keskuksen ylitarkastaja Pertti Heikkinen muistuttaa, että aika käy vähiin soiden suojelun kanssa. Vaikka Suomi on soiden ennallistamisen mallimaa, niin soiden ojitusten purkaminen ja olosuhteinen palauttaminen lähes alkuperäiseksi vie aikaa vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Harmittavaa kyllä, Lunkinsuon ja muiden suojeltavaksi toivottujen soiden tulevaisuus uhkaa jäädä politikoinnin jalkoihin, sillä tuore ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jäädyttänyt soidensuojeluohjelman.

Ympäristöministerin tarkoituksena on selvittää, kuinka moni maanomistaja lähtee suojelemaan suoalueensa vapaaehtoisesti. Ylitarkastaja Pertti Heikkinen uskoo, että vapaaehtoisuus ei ole ongelma soiden suojelun kannalta.

– Hämeen ELY-keskus lähetti kirjeen tuhannelle maanomistajalle, ja vastauksia tuli noin viitisenkymmentä. Ainakin tavallaan saatu palaute kertoo jo vähän siitä, että ei sellaista suurta vastarintaa soiden suojelulle ole.

– Toisaalta monet suot ovat metsätaloudellisesti arvottomia ja ojittaa ei enää kannata, koska siihen ei saa tukea.

Sen sijaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Pertti Heikkinen pelkää, että hallitukselta loppuu aika kesken.

– Pahinta mitä soidensuojeluohjelman täydentämisosalle voi käydä, on se, että se kuihtuu pois.

Heikkinen muistuttaa kuitenkin, että ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on luvannut tehdä ratkaisunsa suoasiassa marraskuun loppuun mennessä.