1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Tunisian moniarvoinen oppositio kaatamassa vaaleilla islamistien vallan

Tunisia vaikuttaa menestystarinalta monen muun mullistuksia läpikäyneen arabimaan rinnalla. Libyassa islamistiryhmät ampuvat toisiaan kaduilla, ja Egyptissä päädyttiin sotilaskaappaukseen. Syyrian sisällissodassa on tapettu arviolta 200 000 ihmistä. Mutta Tunisiassa, ”arabikevään kehdossa”, mietitään kaikessa rauhassa, miten valta jaetaan, kunhan parlamenttivaalien tulos on selvinnyt.

Rachid al-Ghannouchin kannattajia 24. lokakuuta. Kuva: Mohammed Messara / EPA

Vuoden 2011 arabikumouksen jälkeen Tunisiassa johtavaan asemaan nousivat islamistit ja altavastaajiksi joutuivat modernit poliittiset voimat. Tämä vastakkainasettelu jatkuu yhä, mutta nyt jo sovinnollisemmassa hengessä.

Sunnuntain vaaleissa ykkösasemaan näyttää nousevan Nidaa Tounes (Tunisian kutsu) -puolue. Se on länsimaistyylinen moniarvoinen puolue, joka lupaa käydä käsiksi polttaviin ongelmiin kuten nuorisotyöttömyyteen.

Tunisia kärsii yhä samoista talousongelmista kuin tammikuussa 2011, jolloin kansalaiset panssarivaunuja uhmaten kaatoivat vanhan valtarakenteen ja ajoivat diktaattori Ben Alin maanpakoon.

Islamistit näkyvät muodikkaalla pääkadullakin Tunisissa

Maltillisen islamistipuolueen Ennahdan valtakausi näkyy vahvasti arjessa pääkaupungin Tunisin keskustassa. Pääkadun Avenue Habib Bourguiban pariisilaistyylisissä kahviloissa istuu nykyään parrakkaita muslimimiehiä ja hunnutettuja naisia. Jopa katukauppiaat myyvät CD:lle tallennettuja saarnoja, islam-aiheisia kirjoja, rukousmattoja ja huiveja.

Ääri-islamilaisilla salafisti- ym. ryhmillä on kannatusta. Viranomaisten mukaan Tunisiasta on lähtenyt ainakin 2 400 kansalaista taistelemaan Irakiin ja Syyriaan, islamistisen Isisin riveihin.

Mutta valtaan 2011 nousseet Tunisian islamistit eivät olleet ääriaineksia vaan maltillisempia voimia. Heidän puoluettaan Ennahdaa on tosin myös syytetty vehkeilystä demokratiaa vastaan.

Rachid al-Ghannouchi. Kuva: Mohammed Messara / EPA

Puolueen henkinen johtaja on veteraanipoliitikko Rashid al-Ghannouchi, joka puhuu demokratian ja moniarvoisuuden puolesta – mutta jonka tarkoitusperiä epäillään maallisten poliitikkojen leirissä.

Länsimaalaistyylistä demokratiaa kannattavat voimat olivat aluksi pahasti hajallaan, sen jälkeen kun arabikevät alkoi. Nyt heidän aikansa näyttää koittaneen: Nidaa Tounes -puolue on saamassa parlamenttivaaleissa selvästi enemmän ääniä kuin islamistinen Ennahda.

Moniarvoinen Nidaa Tounes -puolue islamisteja vastaan

Nidaa Tounes perustettiin 2012 patoamaan Ennahdan suosion kasvua. Puolue luonnehtii itseään teknokraattiseksi voimaksi, joka pyrkii yhdistämään maallista politiikantekoa kannattavat voimat, ideologiaan katsomatta.

Puoluetta johtaa 87-vuotias Beji Caid Essebsi, joka aikoo asettua presidenttiehdokkaaksi tämän vuoden vaaleissa.

Beji Caid Essebsi. Kuva: EPA

Essebsi ehti olla ministerinä jo Tunisian ensimmäisen presidentin, sen ajan diktaattorin Habib Bourguiban valtakaudella. Arvostelijat sanovatkin, että maa on saamassa hänestä uuden Bourguiban.

Nidaa Tounes pyrkii vetoamaan myös vasemmistolaisiin, mutta linjaltaan se on lähinnä ylempään keskiluokkaan nojautuva, bisnesmyönteinen puolue.

Se pyrkii houkuttelemaan sijoittajia koti- ja ulkomailta ja kehittämään laiminlyötyä maaseutua.

Poliittinen väkivalta rehotti islamistien valtakaudella

Ennahdan hallituskauden jäljiltä työttömyysprosentti on 15, mutta nuorison osalta luvut ovat paljon rumemmat: nuorten työttömyysluvut vaihtelevat eri arvioissa 30:stä 40 prosenttiin. Islamistien valtakauden suurimpana syntinä pidetään nimenomaan kehnoa taloudenpitoa.

Toinen päänsärky on ollut sisäinen turvallisuus. Verrattuna naapurimaihin Tunisiassa on ollut rauhallista, mutta ääri-islamilaisten väkivallanteot ja kahden oppositiopoliitikon murhat ovat pitäneet maata epävakaassa tilassa.

Tunisialainen nainen ottaa kuvaa Gammarthissa 18. tammikuuta 2011. Kuva: Ulrike Koltermann / EPA

Sunnien ääriryhmät ovat hyökkäilleet myös vääräuskoisina pitämiään uskonnollisia ryhmiä vastaan. Erityisesti kohteena ovat olleet suufilaisten pyhäköt.

Ääriryhmistä vaarallisimpana on pidetty salafistista Ansar al-Shariaa. Ennahdan johtama hallinto leimasi sen terrorijärjestöksi viime vuonna oppositiopoliitikko Muhammad Brahimin murhan jälkeen.

Tunisiassa olen saanut useampaan kertaan kuulla rajun väitteen, että Ennahdan alainen sisäministeriö on suhtautunut välinpitämättömästi ääri-islamilaiseen väkivaltaan. Tämän näkemyksen mukaan poliisit esim. katsovat sivusta, kun islamistien katutappelijat sabotoivat moniarvoista politiikkaa ajavien puolueiden tai järjestöjen tilaisuuksia.

Yleinen Tunisissa kuulemani arvio on myös, että Ennahda on demokraattinen vain juhla- ja vaalipuheissa. Sen sanotaan olevan hyvin haluton jakamaan valtaa. Länsimaalaisina pidetyt arvot, esim. vallan jakaminen muiden puolueiden kanssa, ovat sille vieraita – näin puhuvat siis moniarvoisten puolueiden kannattajat.

Valtapuolueet sanovat suostuvansa vallanjakoon

Mutta nyt Tunisia saattaa olla ajautumassa vallanjakoon. Sekä Nidaa Tounes että Ennahda ovat jäämässä kauas ehdottomasta enemmistöstä uudessa parlamentissa, ja kummankin ryhmittymän johtajat pitävät yhteishallitusta mahdollisena.

Joka tapauksessa hallitusneuvotteluista odotetaan hyvin hankalia ja pitkiä. Polttavista ongelmista, kuten nuorisotyöttömyydestä sekä suurkaupunkien slummien ja kurjimman maaseudun kehitystarpeista, poliittiset ryhmät ovat toki yhtä mieltä.

Naissotilas vartioi äänestyspaikkaa pääkaupungissa Tunisissa. Kuva: Mohammed Messara / EPA

Ja kaikesta huolimatta Tunisian tilanne vaikuttaa juuri nyt varsin hyvältä. 80 000 poliisia ja sotilasta turvasivat äänestämistä vaaleissa, jotka sujuivat rauhallisesti.

Sunnuntain parlamenttivaalit olivat toiset sitten vuoden 2011 kansannousun ja vallankumouksen, ja ensimmäiset uuden perustuslain tultua voimaan tammikuussa.

Nuori nainen antamassa äänensä Tunisian pääkaupungissa Tunissisa sunnuntaina 26. lokakuuta. Kuva: Mohammed Messara / EPA

Naapurimaissa voidaan vain kadehtia Tunisian kehitystä. Libyassa yhteiskuntarauha on romahtanut, kun keskenään taistelevat militanttiryhmät kiistelevät vallasta. Egyptissä sisäinen kuohunta johti vaaleilla valitun islamistipresidentin vangitsemiseen, Muslimiveljeskunnan kieltämiseen ja käytännössä sotilasvallankaappaukseen.

Tunisiassa sen sijaan ratkotaan käytännön hallintohuolia. Puheenaiheena on esim. se, missä mitassa diktaattori Ben Alia aikoinaan palvelleet viranomaiset saavat osallistua poliittiseen toimintaan. Tai etenkin se, kuinka voisi onnistua yhteistyö moniarvoisten puolueiden ja islamistien välillä.

Kirjoittaja on Yle Uutisten ulkomaantoimittaja, joka oli juttumatkalla Tunisiassa arabikevään aloittaneen vuoden 2011 vallankumouksen aikana ja jälleen vuonna 2013.