Muusikko tehtaili biisejä päästäkseen kotiin Kanarialta – tuloksena ylistetty albumi

Jukka Nousiainen on kovassa nosteessa. Muusikon sooloalbumi "Huonoa seuraa" on saanut kriitikoilta lämpimän vastaanoton. Kotikutoisella soundilla ryyditetty albumi julkaistiin alunperin c-kasetilla. Käytännön syistä.

Kotimaa
Jukka Nousiainen kantaa kasettisoitinta.
Sini Mäenpää

Jukka Nousiaisen esikoisalbumi "Huonoa seuraa" kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä suomirockia ja iskelmää, rosoisen viimeistelemätöntä soundia ja taidokkaita sävellyksiä. Nastolalaislähtöistä muusikkoa on ylistetty viime aikoina useammassa lehdessä.

Vaikka albumi on pullollaan persoonallisia lyriikoita, muusikko ei miellä itseään varsinaiseksi tekstintekijäksi.

– Parhaita biisejä ovat sellaiset, jotka kertovat asioita mahdollisimman suoraan. Mitä se tyyppi ajattelee ihan perusasioista. Siten ei tarvitse ratkoa jotain ristikoita tai rubikin kuutioita siinä musiikkia kuunnellessa, perustelee Nousiainen.

Hänen suhtautumisensa musiikin tekemiseen ja ennen kaikkea kappaleiden äänittämiseen on samaan tapaan käytännönläheinen.

– Kun herään aamulla, rämpytän kitaraa ja sitten sieltä joko tulee jotain tai ei tule.

Kiitosta kerännyt "Huonoa seuraa" -albumi syntyi käytännön pakon sanelemana, vaikka ajatus soololevystä olikin pyörinyt mielessä jo pidempään.

– Yksi kaveri sai meidät houkuteltua Kanarialle ja siellä tuli mieleen, että voisin äänittää joitakin biisejä itsekseen, kuvailee Nousiainen.

Parhaita biisejä ovat sellaiset, jotka kertovat asioita mahdollisimman suoraan. Ei tarvitse ratkoa jotain ristikoita tai rubikin kuutioita siinä musiikkia kuunnellessa.

Jukka Nousiainen

Kyse kuitenkaan ollut siitä, että inspiraatio olisi erityisesti iskenyt Kanarian lämmössä.

– Sehän meni lopulta sillä lailla, että meillä ei ollut varaa tulla pois sieltä Kanarialta. Laitoin "Huonoa seuraa" -kappaleen nettiin ja yllättäen ihmiset tykkäsivät siitä tosin paljon. Ihmiset ennakkotilasivat multa kasettia sen verran, että sain paluulipun. Vähän niin kuin vastapalveluksena tein heille tämän albumin mahdollisimman pikaseen.

Albumi syntyi vain muutamassa päivässä Nousiaisen päästyä takaisin Suomen kamaralle. Kotistudiomainen, viimeistelemätön soundi kuuluu.

– En mä ollut suunnitellut, että nyt tehdään joku mieletön taidepaukku ja minun ensimmäinen soololevyni. Lähinnä vain tein, pohtii muusikko vaatimattomasti.

Muusikko väistää levytysprosessin c-kasetilla

Nousiainen on suosinut c-kasettitallenteita aikaisemminkin. Ennen sooloalbumiaan Nousiainen on tullut tunnetuksi Jyväskylässä perustetun Räjäyttäjät-bändin keulahahmona.

– Meillä on ollut joku keikka tulossa, ja mä oon ajatellut, että voisi tehdä jonkun kasetin, jota voisi sitten myydä siellä. Silloin hommassa on joku dead-line, perustelee muusikko kasetti-innostustaan.

C-kasetin avulla voi myös välttyä levy-yhtiörumbalta.

– Yleensä jos rokkityyppi tekee levyn, hän ensin tekee demon ja lähettää sen levy-yhtiöön, joka ehkä huolii ne, ehkä ei. Sitten ne äänitetään uudestaan studiossa ja joku tuottaa sen. Kasetin avulla pystyn väistämään tämän koko prosessin ja tekemään kaiken itse.

Sen jälkeen kun Nousiainen on saanut kappaleet kasetille, niille voi hänen puolestaan tehdä, mitä hyvänsä. Hän on jo saanut tehdä niistä näköisensä tallenteen.

– Joku voi halutessaan julkaista ne cd:nä tai vinyylinä. Mulle se on siinä vaiheessa ihan sama, teen silloin jo seuraavia juttuja, mies summaa.

Piano oli 5-vuotiaalle kova juttu

Suomirockia henkivä esikoisalbumi saa kuulijan väistämättä sovittelemaan Nousiaisen ylle rokkarin viittaa. Vaikka monipuoliselta muusikolta on kuultu paljon muutakin, hän ei pelkää lokerointia.

– Ei siinä ole mitään pahaa, jos joku sanoo, että tämä on rock-musiikkia, huudahtaa Nousiainen ja nauraa.

"Myrsky Saimaalla" oli vähän sellaista musiikkia mitä Little Richard tekee. Mutta ilman sitä rockia, eli pelkkää ylös alas hakkaamista.

Jukka Nousiainen

– Tietysti ihmiset oppivat nyt tuntemaan mut tän julkaisun kautta. Seuraava julkaisu voi yhtälailla olla pelkkää noisea tai countrya. Mutta kyllä mä varmasti tämän tyyppisiä juttuja tulen tekemään aika paljon, koska niitä biisejä kuitenkin syntyy, Nousiainen lupaa.

Mutta mistä miehen into musiikkia ja ennen kaikkea rock-meininkiä kohtaan syttyi?

– Silloin kun meille hankittiin sellainen ihmeellinen pieni kosketinsoitin, jota sai rämpätä. Pianon äiti hankki, kun olin 5-vuotias. Kun äiti näytti, että tossa on C-duuri, tossa F-duuri ja tossa G, se oli aika kova juttu.

Ensin pieni muusikonalku soitti pelkästään omaa sävellystään.

– "Myrsky Saimaalla" oli vähän sellaista musiikkia mitä Little Richard tekee. Mutta ilman sitä rockia, eli pelkkää ylös alas hakkaamista, Nousiainen naurahtaa.

Myöhemmin hän innostui rock 'n' rollista toden teolla.

– Pääsin soittamaan kitaraa, sähkökitaraa ja rumpuja serkun kanssa. Oikeastaan sen jälkeen kaikki oli aika peruuttamatonta.