30 vuotta sitten sokeutunut Tupu: "Unissani näen ihmisiä, joita en ole silmilläni nähnyt"

Sokean Tupu Valjakan unissa maisemat kylpevät väreissä. Aluksi unimaailmasta herääminen oli kuin olisi sokeutunut joka päivä uudelleen, mutta nykyään uniin tulviva vapauden tunne kannattelee pitkälle päivään.

Kotimaa
maisema
Yle

Tietty uni saa Tupu Valjakan hymyilemään yhä uudelleen, sillä se tuntuu koko kehossa.

– Eräs henkilö sanoi minulle, että olen niin lyhytjännitteinen, että en pysty sekä opiskelemaan että käymään töissä. Unessa näin tämän henkilön nousevan autoon Mikkelin torin lähettyviltä, mutta minäpä nousin siitä vierestä lentoon tämän auton yläpuolelle ja lensin auton päällä. Se tunne oli sellainen ähäkutti, nauraa Valjakka.

Uni antoi voimaa arjessakin näyttää, miten asiat todella olivat.

Aina unien värikylläisyys ja niiden tuoma vapauden tunne eivät kuitenkaan ole tuoneet helpotusta. Juuri sokeutuneelle se merkitsi ahdistusta, sillä aamulla oli aina herättävä tyhjyyteen. Valjakka miettii, että koska on nimenomaan kokenut sokeutumisen vapauden menettämisenä, asia nousee uniin.

– Minun näkökenttänihän on kuin tyhjä taulu. Aiemmin oli hirveätä herätä. Joskus olenkin tiedostanut unen keskellä, että tämä katoaa kohta.

Unissaan voi liikkua ja rakastua

Tupu Valjakka ei usko, että näön menettämisen tuoma ahdistus koskaan katoaa täysin unista, vaikka nykyään unimaailma tuo hyvää oloa ja iloa. Pieni muistutus sokeudesta on unissa esiintyvä valkoinen keppi.

– Tavallaan olen siis sokea unissanikin, mutta valkoinen keppi kulkee luontevasti mukana, vaikka unissa näen kaikki maisemat ja ihmiset värillisinä. Usein kuljen unissani yksin, vapaana. Yhteen aikaan myös uin paljon unissani. Oikeassa elämässähän tarvitsen uimareissuille aina avustajan.

Juuri liikkuminen luonnossa tuo uniin vapauden tunteen. Järvimaisemat ja kesä olivat tärkeitä jo ennen sokeutumista, joten Valjakan mielestä on luonnollista, että ne sävyttävät unia edelleen. Myös eläimet tulevat uniin, ja Valjakka kertoo aistivansa voimakkaasti niiden turkin pehmeyden. Jopa tuoksut tuntuvat.

– Ne unet ovat ihania. On järveä, vihreätä ruohoa ja koen, että olen hirveän onnellinen. Minulla oli aikanaan rakas kissa. Yhdessä unessa juoksin kissan kanssa maantietä pitkin. Voi sitä vapauden tunnetta.

Joskus 72-vuotias Tupu Valjakka näkee unissaan ihmisiä, joita ei tiettävästi ole silmillään nähnyt.

– Se mietityttää. Mistä saan ne kasvot? Joskus unissani myös olen rakastunut. Silloin usein realismini putkahtaa esiin unissakin, enhän minä voi noin nuoreen rakastua. Unissa nimittäin useimmat kohtaamani ihmiset ovat kolmekymppisiä.

Toisinaan Valjakka kärsii myös unettomuudesta ja näkee painajaisia. Pahat unet pitävät otteessaan kauemmin kuin silloin, kun hän vielä näki.

– Tunne jää ikäänkuin päälle. Koko kroppa on kananlihalla kauan.