1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Näkökulma: Lyhyt, lyhyempi, hallitusohjelma

Pitäisikö hallitusohjelman olla vain pääkohdat listaava pohjapaperi, jotta tällä hallituskaudella nähdyt riidat ja ulosmarssit vältettäisiin jatkossa? Onko vähemmistöhallituksen muodostaminen edessä myös Suomessa Ruotsin tapaan vaalien jälkeen, pohtii A-studion politiikan toimittaja Hanna Juuti.

Hanna Juuti. Kuva: Merja Hannikainen / Yle

– Näin ristiriitaista hallitusta ei ole Suomessa nähty varmaan kolmeenkymmeneen vuoteen, napauttaa politiikan tutkija. Se on paljon sanottu.

Jyrki Kataisen hallituksen kokoaminen keväällä 2011 oli kuin olisi ripotellut samaan pizzaan salamia ja mereneläviä. Ei sovi yhteen, mutta kokeillaan. Vitsailtiin sixpackistä ja mielessä huokailtiin, että tämänkö kanssa sitä nyt on elettävä.

Samalla synnytyksellä tuli maailmaan hallitusohjelma. Kuutosten käyttöohje, liitteineen 144 sivua. Kaikki hallituskauden toimet ja tavoitteet kerrottu yksien kansien sisällä; nyt hengittämättä, jotta mikään ei muutu.

Maailma ei ollut reilu Kataisen hallitukselle.

Nyt pidätetään hengitystä, jotta jäljelle jäänyt, kvartetiksi kutistunut Alexander Stubbin hallitus pysyisi kasassa vaaleihin saakka.

Tämä ei saa toistua! Jos olisi ollut kärpäsenä katossa valtioneuvoston palavereissa, puoluetoimistojen kokoushuoneissa, kunnantalon kahvihuoneissa tai ihan vaan Miettisten olohuoneessa, olisi vaalikauden aikana kuullut tuon lauseen. Monesti.

Mistä hallituspohja, joka kaiken kestää ja kärsii? Mistä hallitusohjelma, johon kaikki uskovat, jota kaikki toivovat?

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on tuonut tänä syksynä pöytään raportin, jossa hallitusohjelmaa ei tehtäisi lainkaan samalla mielellä kuin ennen. Se ei olisi yksityiskohtainen, väitöskirjan kokoinen teos tavoitteista ja niihin johtavista keinoista. Se ei liikaa sitoisi, mutta samalla se kuitenkin sitoisi. Hitsaisi yhteen ne puolueet, jotka sen yhdessä hyväksyisivät.

Se hallitusohjelma olisi vain muutaman sivun mittainen.

Mahtavaa, ajattelin. Muutama yhdessä sovittu, koko kansakunnan tulevaisuutta edistävä päätavoite. Ei enää riitoja, ei dramaattisia hallituksesta uloskävelyjä tai -pyöräilyjä, ei keskenjääneitä hankkeita. Ei pikkumaisuudelle, kyllä lojaalisuudelle. Tavoitteita ja niiden määrätietoista toteuttamista, tarvittaessa ketteriä kurssin kääntöjä, tyylikkäästi maaliin saatettuja rakenneuudistuksia.

**Kuulostaa liian hyvältä **ollakseen totta. Kuulostaa siltä, että tähän pystyvät vain ruotsalaiset.

Kysyin puolueiden puheenjohtajilta, millainen seuraavan hallitusohjelman tulisi rakenteeltaan olla. Neljän suurimman puolueen nokkamiesten vastaukset olivat kuin samasta muotista valetut. Niissä esiintyivät sanat tiivis, strateginen, pääkohdat, linjapaperi.

**Pienten puolueiden puheenjohtajat **eivät olleet ihan niin yksimielisiä. Joku jopa uskalsi epäillä, josko heidän ääntään enää uudenlaisissa hallitusneuvotteluissa kuultaisi. Tiedoksi Arhinmäelle: ei kuultaisikaan.

Haastattelemani Sitran yliasiamies Kosonen vastasi huoleeni pienpuolueista, ettei olisi edes demokratian mukaista vaatia kaikkien hallituspuolueiden toiveille samaa painoarvoa, jos ne eivät kerran ole saaneet yhtä paljon ääniä.

**– Suomessa on nyt neljä keskikokoista **puoluetta ja neljä pienpuoluetta. Ne ovat kaiken kukkuraksi ideologisesti enemmän hajallaan, kuin ne ovat olleet kymmeniin vuosiin, muistuttaa alussa siteeraamani poliitikan tutkija Erkka Railo.

Kuinka tällainen joukkue muodostaa hallituksen, joka pääsee sopuun muutamasta pääkohdasta, vie ne linjakkaasti maaliin, ilman kitinöitä? Estäen samalla maata vajoamasta syvemmälle suohon.

**Ei ole helppoa Ruotsissakaan. **Kaikkia kirvelevän vaalituloksen jälkeen maahan muodostettiin lopulta vähemmistöhallitus. Siitäkö Suomelle mallia, viimeinen oljenkorsi?

Sellaista meillä ei ole ollutkaan neljäänkymmeneen vuoteen.

Asiasta lisää illan A-studiossa TV1 klo 21.05. Jutun kirjoittajaa voit seurata Twitterissä @HannaJuuti (siirryt toiseen palveluun).