Sananen – Näillä geeneillä

Emme ole tahallamme tämmöisiä. Meillä on tietyt geenit, jotka jylläävät konehuoneessa. Uusi tutkimustieto on tehty armahtamaan monen vaikeaksi havaitun veijarin. Kiitos siitä.

Näkökulmat
Mikko Maasola suorassa lähetyksessä Viitasaarelta.
Arvo Vuorela / Yle

Tässä iässä sitä tajuaa, että ainoat geenit jotka on varmuudella saanut, on karsinogeenit. Kaikki ne varhaislapsuuden mustanpuhuvat sopivasti hiiltyneet grillimakkarat ovat olleet hyvää polttoainetta matkalla kohti vehmaampia korpisuoria. Jo kohta unohdin opiskelijakämpässäni ranskalaiset uuniin. Olen puhaltanut yhteen hiileen, jos toiseenkin, ja pohtinut onkohan tämä peruna vai makkara? Mistä minä olen tehty ja minkälaiseksi voinkaan muuttua?

Tämä on vasta alkua.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Löysivät väkivaltageenin. Tämä on vasta alkua. Ihminen on maailman hämmästyttävin otus ja me tunnemme itsemme vieläkin niin huonosti. Tiede ei tee meistä yhtään tämän onnellisempia, mutta armollisempia se saattaa tehdä.

Nakkikioskilla joka viikonloppu tappeleva Arppa näkyy uudessa valossa. Hän ei olekaan tietoisesti kasvattanut itseään vinoon ja puhjennut siksi rajun kurkun kastelun ansiosta luonnevikaiseen kukintoonsa. Hän on vain saanut sellaiset geenit. Sen verran inhottavaa väkivalta on, että vielä jää leijumaan kysymys, onko Arppa syntyjään paha? Hänen geneettinen vahvuusalueensa on siinä, että hänellä on kyky tarttua aina vaan rivakasti toimeen ja satuttaa toista väkivalloin.

Näitä Arppoja tuntee jokainen. Karjaportin pikkujouluissa ne tiedettiin kiertää riittävän kaukaa. Jo ennen pääruokaa pihalla luovutettiin verta. Syksyn iloisin juhla, päällä ykköset. Moni sai rintapieleen tontunpunaisen ruusukkeen, kuin tilattuna. Syytä kunniaan ei tiennyt koskaan kukaan.

Väkivaltageeni ei käy vielä lieventävänä asianhaarana oikeudessa, mutta se lisää ymmärrystä, miten meidät on rakennettu. Meille annetaan jokaiselle vähän erilainen eväskori, josta huikopalaa nappailla.

Älkää minusta huolehtiko, minä keitän nyt laihat kahvit ja kirjoitan runon.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Löydetäänkö köyhyysgeeni? Varmasti. Sen virallinen nimi saattaa olla Keskitulohakuinen itsetyytyväisyysmediaanigeeni. Se selittäisi miten meistä kaikista ei koskaan tule globaaleille markkinoille suuntaavia kasvuyrittäjiä, vaikka Nuorkauppakamari miten piiskaa. Puuttuu sellainen rahanhimo ja ymmärrys suurten rahavirtojen mukanaan tuomasta kestävästä onnesta. Sillä geenillä ostaminen ei oikein anna tyydytystä, vaikka joku rahaa käteen löisikin. Luotu köyhäksi, hakemaan sisältöä elämäänsä jostain toisaalta. Älkää minusta huolehtiko, minä keitän nyt laihat kahvit ja kirjoitan runon.

Sitten löydetään laiskuusgeeni. Se helpottaa. Ei se tahallaan härnää ja muutu osaksi sohvaa, se vain toteuttaa geeniensä mukaista suurta tarinaa. Työnantajat oppivat kauniilla tavalla ottamaan laiskuusgeenin omaavat työntekijänsä huomioon. Tällaisesta ihmisestä ei lähde puristamalla yhtään enempää nektariinia kuin hellästi luovimalla. Laiskuusgeeninen ei ole yhtään huonompi ihminen kuin konttorin sähköjänikset. Hän toteuttaa itseään, antaa näin suurimman arvon itse elämälle, tälle rajalliselle ajalle.

Ei ihme, että Seppo ei voinut koskaan olla vitsailematta, edes hautajaisissa.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Voi sitä ilon päivää, kun löydetään huumorigeeni. Ei ihme, että Seppo ei voinut koskaan olla vitsailematta, edes hautajaisissa. Tämän geenilöydöksen kautta saatetaan nähdä myös ensimmäinen nuohoojatiimi, jossa nuohoojat eivät väännä tauotta rasvaisia vitsejä - jos niin rekrytoinnissa halutaan. Entäs todella ne joilta puuttuu kokonaan huumorigeeni? Laitetaanko heidät samaan työpaikkaan, samaan ihanan hiljaiseen avokonttoriin? Toivottavasti.

Ja vielä. Tutkijoiden täytyy löytää jossain vaiheessa politiikkageeni. Mikä muu voisi selittää kaiken? Moni ei lakkaa ihmettelemästä, mikä saa ihmisen lähtemään politiikkaan, jaksamaan hullut vaalikampanjat ja tuhannet omituiset puhelut. Politiikka on yhteisten asioiden sotkemista. Politiikkageenin omaava jaksaa jatkuvaa kokoustamista, ei koskaan saa oireita puolen metrin tomuisista paperipinoista ja kiihottuu millon mistäkin. Vaikka palaveripäivä kestäisi 13 tuntia, sen jälkeen jaksaa vielä lähteä jazzbariin ja jatkoillekin.

Mikä saa jaksamaan läpi havujen? Oikeat geenit.

_Maallikkosaarnaaja Maasola _