1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Näkökulma: Kumpi on tärkeämpää kirkkovaaleissa, lapset vai homot?

Nykyisellä erotahdilla kirkon jäseniä on lähivuosikymmeninä alle puolet suomalaisista. Toimittaja Antti Laakso kysyy, miten homoliitoista kiistelevä kirkko on varautunut siihen, että se edustaa vähemmistöä suomalaisista.

Näkökulmat
Antti Laakso
Antti LaaksoYle

*Tutkija harmitteli *Yle Satakunnan haastattelussa, että kärjekäs keskustelu vanhoillisten ja liberaalien välillä vie kirkkovaaleissa huomion muilta teemoilta. Hänen mielestään tärkeämpää olisi keskustella lapsi- ja nuorisotyön rahanjaosta kuin siitä, saako nainen toimia pappina tai homopari siunauksen.

Olen eri mieltä, kahdesta syystä. Ensinnäkin lapsi- ja nuorisotyöstä on vaikea saada seksikästä vaaliteemaa nostamaan äänestysprosenttia.

Naispappeus ja homot kiihottavat äänestäjää enemmän kuin kuivankuuloinen rahanjako tyttökerhoille ja isoskoulutukseen. Kirkko käyttää joka tapauksessa merkittävän osan rahoistaan lapsiin ja nuoriin, koska se haluaa pitää kiinni uusistakin sukupolvista.

Toinen ja tärkeämpi syy on se, että seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö ei ole irrallaan siitä, mitä päättäjät ajattelevat kirkon opista.

Jos seurakuntaneuvostojen jäsenet vastustavat naispappeja ja homoseksuaaleja, he valitsevat mitä todennäköisimmin samalla tavalla ajattelevan kirkkoherran. Kirkkoherra taas vastaa lapsi- ja nuorisotyöstä. Onko aivan toisarvoista, millaisia arvoja kirkon työntekijät lapsille ja nuorille välittävät?

Tutkija harmitteli myös, että kärjekäs keskustelu saa osan ihmisistä eroamaan kirkosta. Miksi tämä pelottaa? On pelkästään hyvä, jos suomalaiset miettivät tarkkaan, millaisiin järjestöihin ja yhdyskuntiin haluavat kuulua, olipa kyse puolueista, urheiluseuroista tai uskonyhteisöistä.

Kirkolla on oma, erilaisissa uskontunnustuksissa ja muissa teksteissä julkilausuttu oppinsa, johon jäsenet ovat kasteessa ja konfirmaatiossa sitoutuneet.

Oppiin kuuluu muun muassa usko maailman ja ihmisen luoneeseen kaikkivaltiaaseen Jumalaan, ruumiin ylösnousemukseen, kuolemanjälkeiseen elämään ja Jeesuksen ihmetekoihin. Helvetti on nykyään enemmän konservatiivien heiniä, liberaalimpien oppikäsityksessä se painuu taka-alalle.

Jos ei usko näihin oppeihin, mitä syytä on kuulua kirkkoon? Seurakuntien harjoittama hyväntekeväisyys on monelle syy pysyä kirkon jäsenenä, vaikka kirkon opetukset tuntuisivat kaukaisilta. Toisille syynä on tottumus tai halu päästä naimisiin perinteisesti papin siunauksella.

Nämä ovat erittäin päteviä syitä. Hyväntekeväisyyttä tosin voi harrastaa myös ei-uskonnollisten järjestöjen kautta, ja naimisiin pääsee kauniisti maistraatissa.

Jos kirkon konservatiivien ja liberaalien kärjekäs keskustelu saa suomalaiset pohtimaan omaa suhdettaan kirkkoon ja Raamattuun, uskontoon ja uskonnollisuuteen, se on pelkästään hyvä asia. Parempi keskustelu kuin hyssyttely.

Todennäköisesti** muutaman vuosikymmenen päästä** luterilaiseen kirkkoon kuuluu yhä pienempi joukko suomalaisista, mutta kirkolla on näille ihmisille iso merkitys. Heidän kirkollisverojensa tuotto on nykyistä matalampi, mikä pakottaa kirkon säästöihin ja muun muassa luopumaan osasta merkittävästä kiinteistömassastaan.

Kirkon täytyisi alkaa pohtia, millainen on sen tulevaisuus Suomessa, jossa alle puolet kansasta kuuluu seurakuntiin. Jos kirkosta eroamisessa ei tapahdu radikaalia muutosta, tämä tulevaisuus koittaa lähivuosikymmeninä. Miksi piispat ja kirkkovaaliehdokkaat eivät jo käy tätä keskustelua?

Lue seuraavaksi