Saamelaiskäräjät hyväksyi hallituksen ehdotuksen ILO-sopimuksen ratifioinnista

Saamelaiskäräjien yleiskokous käsitteli tänään torstaina kokouksessaan hallituksen ehdotusta ILO 169 -sopimuksen ratifioinnista. äänestyksen jälkeen ehdotus hyväksyttiin äänin 14 - 4. Saamelaiskäräjät joutui myöntymään antamaan niin kutsutun selityksen, joka koskee sitä mitä ILO-sopimuksen maaoikeusartikla 14 tulee Suomessa tarkoittamaan.

Yle Saame
Pentti Valle, Yrjö Musta ja Rauni Äärelä
Eljas Niskanen / Yle

Hallituksen ehdotus ILO-sopimuksen ratifioinnista hyväksyttiin tänään torstaina Saamelaiskäräjien yleiskokouksessa. Asian hyväksyminen vaati äänestyksen. Ehdotuksen kannattajat voittivat äänestyksen äänin 14 - 4.

Ehdotuksen hyväksymistä vastaan äänestivät Anu Avaskari, Veikko Porsanger, Pentti Valle ja varajäsen Antti Sujala.

Ehdotusta kannattivat Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi, ensimmäinen varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio, toinen varapuheenjohtaja Heikki Paltto ja jäsenet Tauno Haltta, Pertti Heikkuri, Jouko Hetta, Asko Länsman, Ulla Magga, Petra Magga-Vars, Anna Morottaja, Yrjö Musta, Arto Pohjanrinne, Ilmari Tapiola ja Rauni Äärelä.

Kokouksesta oli poissa kolme edustajaa. Avaskari ja Valle jättivät eriävän mielipiteen päätökseen.

ILO-sopimuksen ratifiointiehdotus siirtyy marraskuussa eduskunnan käsittelyyn.

Saamelaiskäräjät joutui taipumaan maaoikeusartiklan toteuttamista koskevaan selitykseen

Saamelaiskäräjät joutui taipumaan siihen, että ratifiointiehdotukseen sisältyy ILO 169 -sopimuksen maaoikeusartiklaa 14 koskeva selitys.

Selityksen mukaan Suomen hallitus ei ILO-sopimuksen johdosta puutu saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion, yksityisten henkilöiden, yhteismetsien, kuntien tai muiden julkisyhteisöjen maa- ja vesialueiden omistus-, hallinta- tai käyttöoikeuksiin. Valtion omistamia tai hallitsemia maa- ja vesialueita ei siten siirretä pois valtion omistuksesta tai hallinnasta.

Suomen hallitus ei myöskään yleissopimuksen johdosta puutu jokamiehenoikeuksiin saamelaisten kotiseutualueella.

– Valtioneuvosto ja saamelaisasioiden ministerityöryhmä halusivat tämän artiklaa 14 koskevan selityksen mukaan ehdotukseen. Selitys koskee sitä, mitä maaoikeusartikla 14 tarkoittaa Suomessa. Saamelaiskäräjät ei voinut ottaa kantaa siihen, haluammeko antaa selityksen vai emme. Selityksen sisällyttäminen ehdotukseen oli ehtona ratifioinnin eteenpäin viemiselle, saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi kertoo.

Klemetti Näkkäläjärvi ei itse pitä selitystä hyvänä asiana.

– Yritimme sanoa koko ajan, että tuemme ILO 169 -sopimuksen ratifiointia, mutta emme halua minkäänlaista selitystä. Syynä on se, että se muistuttaa varaumaa, jonka ILO 169 -sopimus kieltää. Varaumat ovat ILO-sopimuksen hengen vastaisia. Mutta tässä ei ollut muita vaihtoehtoja, Näkkäläjärvi sanoo.

Neuvottelujen viimeisessä vaiheessa selitykseen johdanto-osaan lisättiin kuitenkin myös teksti, jossa Suomen valtio tunnustaa, että saamelaisilla on omia kulttuurisia, oikeudellisia ja historiallisia käsityksiä saamelaisten kotiseutualueen muotoutumisesta, nautinnasta, alueen omistuksesta ja hallinnasta.

Lisäksi artiklan 14 perusteluin otettiin Näkkäläjärven mukaan saamelaisille hyvin tärkeä maininta saamelaisesta siitajärjestelmästä saamelaisten perinteisenä kulttuurisena ja elinkeinollisena instituutiona.

Ratifioinnista neuvoteltiin viimeiseen asti

Saamelaiskäräjät neuvotteli ratifiointiehdotuksesta oikeusministeriön kanssa tiistaihin asti. Puheenjohtajisto oli loppujen lopuksi tyytyväinen saamelaiskäräjien päätökseen tänään.

– Syksy on ollut hyvin tiukka ja neuvottelut ovat olleet haasteelliset ja neuvotteluja on käyty saamelaiskäräjien ja valtion välillä kuin valtioneuvoston sisälläkin. Puheenjohtajisto neuvotteli viimeiseen asti saadakseen saamelaisille mahdollisimman hyvän neuvottelutuloksen. Sopimuksen ratifioimisessa oli kyse arvoista, saamelaisten historiasta, saamelaiskulttuurin perinteistä ja ennen kaikkea saamelaiskulttuurin tulevaisuudesta. Päätös on ollut varmasti monelle saamelaiskäräjäjäsenelle vaikea ja myös minullekin. Oman kantani sille, että päätin varovaisesti suositella yleiskokoukselle sopimuksen ratifiointia perustui viimeisessä vaiheessa saatuihin lisäyksiin selitykseen ja hallituksen esityksen perusteluihin, jotka antavat hyvän pohjan sopimuksen toimeenpanolle. Uskon, että ILO-sopimuksen ratifiointi luo edellytykset sille, että saamelaislapset ja nuoret saavat kasvaa rauhassa ilman vihapuhetta ja syrjintää, puhua saamen kieltä ja harjoittaa saamelaiselinkeinoja nykyistä paremmassa maailmassa, Näkkäläjärvi taustoittaa.

– Olen iloinen, että yleiskokous tuki ILO 169 -sopimuksen ratifiointia. Sopimuksen ratifioinnin ehdot eivät olleet saamelaisten kannalta toivotunlaiset, mutta tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus. En usko, että olisimme voineet päästä parempaan neuvottelutulokseen. Jos saamelaiskäräjät olisi ratifioinnin hylännyt, mahdollisuus olisi voitu menettää sukupolviksi. On hyvin tärkeää, että selityksessä Suomen valtio sitoutuu toimeenpanemaan ILO 169-sopimuksen velvoitteet täysmääräisesti, II varapuheenjohtaja Heikki Paltto kertoi.

– Minulle oli tärkeintä, että saamelaiskäräjät teki ratkaisunsa suurella äänten enemmistöllä ja saamelaiskäräjät näytti voimansa ja halunsa edistää saamelaisten oikeuksia. ILO 169 -sopimus on hyvin tärkeä myös kolttasaamelaisille ja kolttien kyläkokous on ollut mukana sopimuksen ratifiointiprosessissa ja kolttasaamelaisten oikeudet on tunnustettu selityksessä. Uskon, että sopimuksen ratifiointi vahvistaa kolttien kyläkokouksen asemaa, I varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio toteaa.

"Alkuperäiskansaoikeuksien kehittäminen Suomessa jatkuu"

Saamelaiskäräjien puheenjohtajisto näkee, että saamelaiskäräjien hyväksymä neuvottelutulos tarkoittaa sitä, että alkuperäiskansaoikeuksien kehittäminen Suomessa jatkuu.

– Saamelaisille on hyvin tärkeää, että selityksessä sitoudutaan kehittämään alkuperäiskansaoikeuksia. Eli ILO 169 -sopimuksen ratifiointi ei tarkoita sitä, että saamelaisten oikeusaseman kehittyminen pysähtyisi tai että kaikki oikeudet olisivat nyt ratkaistu. Suomi sitoutuu myös arvioimaan yhdessä yhteisymmärryksessä saamelaiskäräjien kanssa sopimuksen toimeenpanoa. On ehdottoman tärkeää, että selityksessä Suomen valtio tunnustaa, että Suomi jatkaa työtä saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteuttamiseksi sekä yleissopimuksen määräysten ja velvoitteiden täysimääräiseksi täytäntöön panemiseksi kehittämällä lainsäädäntöä ja hallintoa yhteisymmärryksessä saamelaiskäräjien kanssa, puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi kertoo.

Puheejohtajissto näkee ratifoinnin uutena alkuna Suomen valtion ja saamelaiskäräjien välisissä suhteissa.

– Tämä on uusi alku myös saamelaiskäräjille. Päätöksen myötä siirrämme katseemme menneisyydestä tulevaisuuteen ja annamme tuleville saamelaissukupolville ja saamelaiskäräjille nykyistä paremmat mahdollisuudet toimia ja ylläpitää omaa kulttuuriaan. Yhdessä saamelaiskäräjälain uudistuksen kanssa tämä saamelaiskäräjät ja valtioneuvosto antavat hyvän perinnön tuleville sukupolville, puheenjohtajisto panee merkille.

– Vaikka hallituspuolueet ovat sopimuksen ratifioinnista yksimielisiä, saamelaiskäräjien työ sopimuksen ratifioimiseksi ei pääty tähän. Saamelaiskäräjien tulee valmistautua useisiin valiokuntakuulemisiin ja tehdä tehokasta edunvalvontaa, jotta sopimuksen ratifioimiselle olisi eduskunnan laaja tuki, varapuheenjohtajat Sanila-Aikio ja Paltto pohtivat.

Sekä ILO:n yleissopimuksen 169 maaoikeuksia koskeva artikla 14 sekä saamelaiskäräjien nyt hyväksynä selitys sen toteuttamisesta Suomessa ovat tämän uutisen liitteinä (eivät näy Uutisvahdilla).