1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Oikeanlainen ojitus hillitsee happamien sulfaattimaiden syntyä – tieto pitäisi saada tekijäportaaseen

Kokkolan kaupungin vetämässä kolmivuotisessa projektissa on keksitty parikin ojitukseen liittyvää keinoa, joilla happamien sulfaattimaiden syntyä voisi ehkäistä. Keinot pitäisi nyt saada tekijätason tietoon, sillä usein luonnon kannalta tärkeät ratkaisut tehdään kaivinkoneen ohjaamossa.

Kotimaan uutiset
Kuvassa Perhonjoki Kaustisen riippusillan kohdalla
YLE / Heini Holopainen

Sulfaattimaat ovat ongelma erityisesti Pohjanlahden matalalla rannikolla.

Jos ojia kaivettaessa joudutaan menemään turvekerroksen alapuoliseen saveen asti, happi pääsee tekemisiin maaperän rikkiyhdisteiden kanssa. Hapettuminen muuttaa yhdisteet rikkihapoksi. Happo ja maaperän metallit taas ovat myrkkyä vesistöille ja vesien eliöstölle.

Kokkolassa on pohdittu keinoja, miten metsätyömailla voitaisiin estää happamoitumista. Kaupungin ympäristösihteeri Juhani Hannila toteaa, että kohderyhmä on tärkeä.

– Usein tärkeät ratkaisut luonnon kannalta tehdään juuri kaivinkoneen ohjaamossa eli päätös siitä, kuinka syvä oja kaivetaan. Pienillä keinoilla voidaan olla aiheuttamatta suurta vahinkoa, tiivistää Hannila.

Ojitus tuo esiin ongelman

Kun happamoituminen syntyy hapen päästessä tekemisiin maaperän yhdisteiden kanssa, tämä täytyy yrittää estää. Ongelmaa ei synny, jos maihin ei kajota. Maihin taas kajotaan ojitettaessa. Niinpä ehkäisykin liittyy ojitukseen.

Uuden tutkimuksen mukaan ojat täytyy kaivaa nykyistä matalammiksi. Kun nyt kauha rouhaisee maata 80-120 sentin syvyydeltä, kaivanto pitäisikin jättää vain turvekerroksen syvyiseksi. Sen alla makaava savi pitäisi jättää rauhaan.

Näitä matalia ojia voisi sitten olla nykyistä tiheämmässä, neuvoo ympäristösihteeri Hannila. Menetelmää on testattu koemaalla Alavetelissä.

Kynnykset pidättävät vettä

Toinen koeteltu keino on ojien kaivaminen sellaisiksi, että niissä olisi tietyin välein kynnyksiä. Kynnykset pitäisivät vedet ojissa nykyistä pitempään, jolloin pohjaveden korkeus ei pääsisi laskemaan.

Happamat maat voisi hoitaa kuntoon kalkitsemalla, mutta se on liian kallis menettely. Sen sijaan ojitus on helppo keino parantaa tilannetta.

ympäristösihteeri Juhani Hannila

Juhani Hannila harmittelee, että kynnyksillä ei ole tehokasta vaikutusta erityisen kuivina kesinä. Esimerkiksi päättynyt kesä oli tässä mielessä katastrofaalinen, että vettä satoi liian vähän ja pohjavedet laskivat. Nyt kun syksyllä on taas tullut vettä taivaalta, metalleja on huuhtoutunut veteen.

Juhani Hannila toteaa, että Keski-Pohjanmaalla vaarassa on erityisesti Perhonjoki. Siellä vielä tällä hetkellä Hannilan mukaan lisääntyvät meritaimen, merilohi ja vaellussiika, mutta happamoituminen uhkaa niitä pahasti.

– Happamat maat voisi hoitaa kuntoon kalkitsemalla, mutta se on liian kallis menettely. Sen sijaan ojitus on helppo keino parantaa tilannetta, summaa Hannila.

Lue seuraavaksi