Kekrinä syötiin ja juotiin paljon, mutta isäntä ei saanut sammua

Mitä kaikkea kätkeytyy kummallisen sanan kekri taakse? Ainakin tuona syksyisenä juhlana on aina herkuteltu, syöty ja juotu paljon. Eikä isännän ole passannut sammua.

kekri
Kekripukki iltavalaistuksessa Kajaanijoessa.
Kekripukki iltavalaistuksessaYLE / Jouni Pilto

Uskonnonopettaja, teologian maisteri Anna Saurama on tutkinut kekriperinnettä.

– Sen uskallan sanoa, että siihen liittyy aina herkuttelu, uuden sadon antimet. Ruoka ja yhteen kokoontuminen.

Juhlamenoihin voi kuulua myös naamioituminen ja kekrikulkueita. Valomagiaakin. Menot muistuttavat halloween-juhlintaa.

- Voi sanoa, että kekri ja halloween ovat saman juhlan paikallisia variaatioita. Kekri on halloweenin serkku, Anna Saurama kuvailee.

Naurislyhty vaihtui kurpitsaan

Molemmilla juhlilla on juurensa Eurooppaa kaksi-, kolmetuhatta vuotta yhdistäneessä maatalouskulttuurissa. Vuoden suurin juhla koitti, kun satovuoden työt oli saatu tehtyä. Sato oli korjattu ja varastoitu. Nauriit laarissa ja karja tuotu pois laitumilta.

– Halloweenin taustalla on kelttiläinen sadonkorjuujuhla, joka yhdistyi katolisella ajalla pyhäinpäivään. Irlantilaiset siirtolaiset veivät sen Yhdysvaltoihin. Siellä he oppivat intiaaneilta uuden viljelykasvin kurpitsan ja lyhtyjä alettiin kaivertaa kurpitsoihin nauriiden sijasta.

Naurislyhtyä nimitettiin kitupiikiksi sen vähäisen valon takia.

– Tikku kastettiin lampaantaliin ja pantiin naurislyhtyyn palamaan. Voi kuvitella, että se ei voinut olla järin tehokas lyhty.

Ryypyn otti jokainen

Suomalaisesta vanhasta kekriperinteestä tavattiin sanoa rimpsu: "Siellä keitettiin viinat ja pantiin oluet. Ryypyn otti sellainenkin, joka ei muuten juonut, ettei alkavan vuoden sato-onni tärvääntyisi." Piti syödä ja juoda paljon, että seuraavan vuoden sato onnistuisi.

– Se oli taiteilua. Jotta ohra onnistuisi, piti juoda paljon olutta. Isäntä ei kuitenkaan saanut sammua, sillä vilja olisi muuten mennyt lakoon. Siitä olisi seurannut katovuosi, Anna Saurama kertoo.

– Kyllä se on ollut aika karnevalistinen juhla. Se oli tietysti paikkakunnan ja porukan mukainen. Siihen liittyi voimakkaasti myös palkollisten loman alku. Maataloustyöntekijät päättivät tuolloin jatkavatko samassa paikassa vai siirtyvätkö uuteen paikkaan.

Tuona aikana vallitsi viikon mittainen kekrirauha. Se oli hiljaista aikaa ja lomaa oli luonteva pitää. Palkolliset juhlivat sitä railakkaastikin.

Kestitystä tai uuni nurin

– Kaikki statukset nollattiin kekrin aikana. Miehet saattoivat pukeutua naisten vaatteisiin ja toisin päin. Oli kekripukkeja, kekrittäriä.

Kekrinä kierreltiin ovelta ovelle. Talosta tivattiin kestitystä uunin kaatamisen uhalla. Tyyliin herkkuja tai kepponen kuten halloweenissa.

Juhlahumun aikana myös vainajien, esivanhempien uskottiin olevan liikkeellä.

– Ajateltiin, että jos piti itse lähteä liikkeelle, oli parempi pukeutua vähän oudoksi olennoksi, ettei herättäisi eitoivottua huomiota tuonpuoleisten vieraiden parissa.

Kekrikin oli ja on trendikäs

Anna Sauraman mukaan kekrissä tiivistyvät tänä päivänä monet trendikkäät asiat. Sesongin mukainen lähiruoka ja kestävä elämäntapa.

– Ne ovat nyt pinnalla ja niihin meidän täytyy kiinnittää vastakin enemmän huomiota. Uskon tämän takia, että maatilamarkkinat ja toisaalta kekri ovat nyt nosteessa. Alkossakin on kekrikampanja. Kuka sitä mitenkin brändää. Suomen syksyssä on kekrin mentävä aukko.

Sauraman omassa koulussa englanninkielen opettajat järjestävät perinteisen halloweenin, mutta hänen mukaansa kekrinkin kautta voi opettaa monenlaisia asioita.

– Elinkeinon murroksista aina kuun ja auringon liikkeisiin. Itse käsittelen monesti kekriä esimerkiksi rituaalien kohdalla tai kalendaarisen uskonnon harjoittamisen näkökulmasta.

Tietoa kekristä löytyy tästä: kekri.fi -sivusto

Katso myös Elävästä arkistosta vanha filmi Estoton Halloween Helsingissä:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/halloween_on_suomessa_uusi_tulokas_vanhalla_juhlapaikalla_91355.html#media=15904