Poltergeist-ilmiöt vähissä – nykyihminen sanoutuu irti huuhaasta

Poltergeist-perinteen tallentaminen on tyssännyt 40 vuoden takaiseen Lahden Paavolan tapaukseen. Tapauksia dokumentoinut Heikki Tikkala sanoo, että tapauksia ei enää kerry, koska ihmiset eivät halua leimautua huuhaan kannattajiksi.

poltergeist
Kaiverrettuja kurpitsalyhtyjä.
Kaiverrettuja kurpitsalyhtyjä.Sari Toivonen / Yle

– Kummallista sakkia te toimittajat, että haluatte kirjoittaa kaikenmaailman huuhaa-jutuista, mies naurahtaa vinosti. Mies, joka on kirjoittanut kirjan suomalaisista poltergeist-ilmiöstä. Hän on Heikki Tikkala, Taipalsaaren kirjastonjohtajan työstä eläköitynyt, olevaisen yöpuolen tutkija.

Tikkala on kirjoittanut Olevaisen yöpuoli -nimisen kirjan, jossa hän kuvaa ja analysoi viittäkymmentä poltergeist-tapausta Suomessa.

Viimeisin tapauksista oli Lahdessa suurta huomiota 40 vuotta sitten herättänyt Paavolan poltergeist-ilmiö, josta kirjoitettiin sanoma- ja aikakauslehdissä. Poliisi tutki tapausta ja tehtiinpä siitä muutama opinnäytetyökin.

Tikkala kävi Lahdessa paikan päällä seuraamassa kummittelua noin 60-vuotiaan parikunnan talossa Paavolassa. Keskushenkilönä oli vaimo, joka poikansa hirttäytymisen jälkeen herkistyi kummittelulle.

Heikki Tikkalan mukaan Lahden tapaus on viimeisin dokumentoitu kummitustapaus, jota kerääntyi seuraamaan karnevaalihengessä iso joukko väkeä, toimittajia, poliiseja, kaupunkilaisia, uskonmiehiä ja selvännäkijöitä.

– Ketä voisi olla kiehtomatta, että järjenvastainen koputtelu, tavaroiden lentely ja äänet keräävät ihmisiä selvittämään, mistä on kysymys. Siksi minäkin Lahteen läksin. Toinen kiehtova piirre näissä ilmiöissä on se, että joidenkin ihmisten maailmaan kummittelu mahtuu, toisten taas ei, Tikkala perustelee.

Kummitustarinoihin uskojaksi ei nykyihminen tohdi tunnustautua

– Nykyihminen ei mielellään kerro yliluonnollisista kokemuksistaan, koska pelkää huuhaa-uskovaisen leimaa. Siksi näitä tapauksia ei pääse enää dokumentoimaan, vaikka haluaisikin. Lahden tapauksen antoi julkisuuteen perheen isä, Tikkala kertoo.

Tikkala vietti 40 vuotta sitten yhden yön Paavolassa, haastatteli kummittelutapauksen keskushenkilöä eli perheen äitiä ja kirjoitti muistiin näkemänsä ja kuulemansa.

Pöytäkirja Sammonkatu 26:n tutkimuksista.
Sammonkatu 26, Lahti oli otsikoissa toukokuussa 40 vuotta sitten ahkerasti. Tapani Ripatti haastatteli vuosia tapahtuman jälkeen talossa asuneen perheen vanhempaa poikaa Kalevi Jääskeläistä.

Poltergeist on kuulunut Tikkalan mukaan päähän potkitun kansanosan elämään. Keskushenkilönä on ollut tyypillisesti joku nuori, maaseudulla asuva ihminen, joka on elänyt kyläyhteisön hierarkiassa alimpana, ilman omaa ääntä.

– Poltergeist on ollut tällaisille ihmisille eräällä tavalla viimeinen vastaanpanemisen tapa, Tikkala kuvailee.

Hän muistuttaa, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa on paljon näitä tarinoita.

– Poltergeist-ilmiöstä on väitelty Joensuun yliopistossa, jossa tutkija Pasi Klemettinen on selvittänyt paholais- ja noituuskäsityksiä Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan tarinaperinteessä.

Tutkimus tukeutuu yleiseurooppalaiseen poltergeist-traditioon, joka on saanut vaikutteita keskiajan kirkollisesta paholaisuskosta ja kansanomaisista haltija-, tietäjä- ja vainajakäsityksistä.