Pelastusjohtajan elämä meni uusiksi – luovuudesta syntyi laukkumallisto

Kalajoella asuva Piia Vähäsalo oli aikaisemmin pelastusjohtaja. Nykyään naisella on oma laukkumallisto. Suuren elämänmuutoksen taustalla on vakava sairaus, joka vei työikäisen eläkkeelle.

Kotimaa
Kuvassa nainen istuu nojatuolissa laukku sylissään.
Raila Paavola / Yle

Työstään palkittu Vähäsalo oli Jokilaaksojen pelastusjohtajana 10 vuotta. Hän oli 2000-luvun alussa rakentamassa alueellista järjestelmää ja mukana pelastusalan valtakunnallisissa kehityshankkeissa. Työ merkitsi hänelle paljon.

– Olin kyllä todellakin sydämestäni täysillä mukana, ja työ oli minulle välillä elämääkin suurempaa. Sairauden takia jouduin kipeästi luopumaan unelma-ammatistani ja jouduin opettelemaan olemista.

Vähäsalo kuvaa tietään laukkusuunnittelijaksi onnen ja sattuman kauppana.

– Pystyn tekemään tätä omien voimieni mukaan. En oikein osaa edes sanoa tätä työksi. Tämä ei oikein tunnu siltä, kun pystyn tekemään sitä ihan oman aikataulun ja voimieni mukaan.

Vähäsalo suunnittelee nupukkilaukkuja, jotka tähtäävät käytännöllisyyteen, kestävyyteen ja skandinaaviseen muotoiluun. Ensimmäisen laukkumalliston väreissä näkyy syksyinen luonto.

Unelma-ammatista työhön, josta ei osannut edes unelmoida

Vähäsalon työpiste löytyy nykyään sängystä. Siellä hän piirtää puoli-istualtaan nahkanäytteiden ja erilaisten kuvien ja piirustusten keskellä. Keskeisenä työvälineenä on myös internet, josta hän etsii fiiliksiä ja ajatuksia.

Laukkusuunnittelu on ollut minulle tähän elämäntilanteeseen kuin kuumailmapallo, joka on vienyt minut ihan uuteen maailmaan.

Piia Vähäsalo

Laukkusuunnittelussa tarvittava luovuus on ollut olemassa pienestä pitäen. Hän muistelee tehneensä jo 5-vuotiaana pellen päitä savesta.

– Meidän perheellä on ollut keramiikka-alan yritys 35 vuotta. Niin kauan kuin nenä on tiskin reunan yli yltänyt, olen ollut mukana töissä kädet savessa ja myymässä tuotteita.

Vähäsalo kertoo, että muut perheenjäsenet lähtivät taiteelliselle uralle ja jäivät tekemään keramiikkaa.

– Silloin päätin jossakin vaiheessa, että minun täytyy lähteä tekemään oikeita töitä. Sitten se luova ja taiteellinen puoli piti laittaa vähän niin kuin pakettiin, koska sille ei ollut aikaa.

– Nyt, kun minulla on taas aikaa, olen löytänyt yhteyden luovaan puoleeni.

Ystävä kuvasi laukkusuunnittelua Vähäsalon pelastusrenkaaksi. Suunnittelijan itsensä mielestä toinen sana on huomattavasti kuvaavampi – eikä sen varassa vain roikuta ja pysytä pinnalla.

– Ennemmin sanoisin, että laukkusuunnitteleminen on ollut minulle tähän elämäntilanteeseen kuin kuumailmapallo, joka on vienyt minut ihan uuteen maailmaan. Olen päässyt tekemään jotakin sellaista, josta en osannut edes unelmoida.