Kasvatusmenetelmä vaikuttaa kalan luonteeseen – liian rohkea ei pärjää

Niin sanotuissa virikealtaissa kasvaneet kalat osaavat hyödyntää ravintoa paremmin kuin normaalisti kasvatetut. Virikekalat eivät myöskään jääneet helpommin saaliiksi.

luonto
Perhokalastaja seisoo joessa ja koekalastaa istutettuja kaloja.
Pekka Hyvärinen

Kalankasvatusmenetelmillä on eroja, jos verrataan kalojen ominaisuuksia. Asiaa on tutkittu aiemminkin, mutta viimeisin tutkimus osoittaa, että virikealtaissa kasvanut järvitaimen käyttäytyy eri tavalla kuin normaalisti kasvatettu. Itä-Suomen yliopiston ja Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen tutkimus (siirryt toiseen palveluun) tehtiin Paltamon tutkimusasemalla, jossa kokeita tehtiin luontoa simuloivissa kiertovesialtaissa.

– Siinä havaittiin moniakin asioita. Yksi havaittu asia oli se, että virikealtaissa kasvatetut kalat pystyivät hyödyntämään luontaista ravintoa paremmin kuin standardikalat, kertoo RKTL:n erikoistutkija Pekka Hyvärinen.

Standardikasvatuksessa kalat tottuvat yleensä hakemaan rehua veden pinnasta. Virikealtaissa taas veden virtaussuuntaa, -nopeutta tai vedenkorkeutta muuteltiin satunnaisesti.

– Kalojen täytyy siis sopeutua uudenlaiseen virikeympäristöön. Niiden on myös helpompi sopeutua luontoon, pienilläkin muutoksilla on vaikutuksia kalan ominaisuuksiin, sanoo Hyvärinen.

Virikealtaissa taimenenpoikasille oli myös suojapaikkoja, joita altaisiin on tehty kivillä tai erilaisilla seinämillä. Ruokintalaitteiston lisäksi ulkona olevissa altaissa on luonnon ravintoa, kun pohjassa olevia toukkia tai veden pinnalla olevia hyönteisiä. Virikekala löysi tämänkin ravinnon.

– Virtausmuutoksilla on vaikutus ruoan saamiseen. Kun yhtenä päivänä vesi virtaakin toisesta suunnasta, kalan pitää osata sopeutua. Matalan veden aikana kala joutuu hakemaan ravintoa myös pohjasta.

Eroavat luonteenpiirteet

Maallikolle herää kysymys, että voiko kalalla olla luonne. Erikoistutkija Pekka Hyvärinen vie asian vielä syvemmälle.

– Voidaan puhua jopa persoonallisuuspiirteistäkin, mutta tässä tapauksessa katsottiin kalan aktiivisuutta. Normaalisti kasvatetut kalat olivat aktiivisempia, ja aktiivisemmat olivat rohkeampia.

Normaalialtaissa kasvaneet olivat aktiivisia, ja jäivät helpommin saaliiksi.

Pekka Hyvärinen

– Osittain kytkeytyy siihen, että virikekalat ovat tehokkaampia, niiden ei tarvitse liikkua niin paljon.

Kun kalat istutetaan luontoon, ensimmäiset vuorokaudet ovat Hyvärisen mukaan ratkaisevia. Erilaisiin muutoksiin tottuneet virikekalat näyttivät olevan varuillaan luonnon vesissäkin.

– Virikekalat muuttuvat aktiivisiksi vasta myöhemmin. Normaalialtaissa kasvaneet olivat aktiivisia, ja jäivät helpommin saaliiksi.

Tukee aiempia tutkimuksia

Paltamossa tehty tutkimus vahvistaa entisestään sitä, että luontoa jäljittelevässä ympäristössä kasvatettu kala selviytyy paremmin. Paltamossa on aiemminkin tutkittuvirikekalojen selviytymistä. Myös Tornionjoella on tutkittu vuonna 2012 lohia radiolähettimien avulla.

Toki pitää muistaa, että virikekasvatus lisää kustannuksia.

Pekka Hyvärinen

– Lohet istutettiin Muonionjokeen, ja kaloja seurattiin 300 kilometrin matkalla. Vertailussa oli villejä lohenpoikasia, virikekaloja ja standardikaloja. Kaikki kalat vapautettiin yhtä aikaa. Villejä kaloja selvisi kolme kertaa enemmän kuin standardikaloja. Virikekaloja taas selvisi kaksi kertaa enemmän kuin standardikaloja, kertoo Pekka Hyvärinen.

Eikö siis kannattaisi kasvattaa kaikki istutettavat kalat virikkeiden avulla? Kalastajat eivät asiasta ehkä ilahdu, mutta kalankasvattajat ovat olleet kiinnostuneita, ja kalankasvattajia on ollut mukana tutkimuksissakin.

– Tämä uusi menetelmä on vasta tulossa. Sitä on testattu, mutta ei ole otettu laajamittaiseen käyttöön. Toki pitää muistaa, että virikekasvatus lisää kustannuksia. Työ lisääntyy jonkin verran, mutta jos istutustulos paranee noin paljon, niin varmasti kannattaa, pohtii Hyvärinen.

Tutkimus on julkaistu Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.