Ruotsin puhumisen peikko nurin keltaisilla lapuilla – med gula lappar

Kielikylpyluokka teippasi turkulaisen kauppakeskuksen täyteen ruotsinkielisiä sanoja. Ruotsin puhumisen kynnystä madallettiin fiikkaamalla kaffet.

ilmiöt
Keltainen maskotti.
Satu Aaltonen / Yle

Turussa otettiin tiistaina varaslähtö ruotsalaisuuden päivään. Luostarivuoren kielikylpyluokka tarjosi kahvit, ja pitkin kauppakeskusta ripustettiin ruotsinkielisiä sanoja. Portaissa luki trappor, lattiassa golv, lehtitelineessä tidningar och så vidare.

Kaiken keskellä tepasteli keltainen dinosaurus Svenni. Svenni-hirviön kanssa sopi jutustella ruotsiksi, vaikkei kieli niin flytande kulkisikaan. Kuinka iso peikko suomenkieliselle on heittää pari sanaa ruotsiksi?

Lattiassa lappu, jossa lukee ett golv.
Satu Aaltonen / Yle Turku

– Luulen, että aika iso, sillä kauhean monet eivät puhu ruotsia peruskoulun jälkeen, arvelee kielikylpyoppilas Sofia Böling Luostarivuoren koulusta.

Bölingin mukaan ruotsin puhumisen kynnys madaltuu kerta kerralta.

– Kun tarpeeksi puhuu, huomaa, etteivät ruotsinkieliset välitä siitä, vaikkei sanoisikaan kaikkia sanoja oikein. Ei se ole niin vaarallista, jos sanoo vähän väärin, ei tiedä kaikkia sanoja tai takeltelee.

Opettaja Lasse Nybergin mukaan suomenkieliset ovat vähitellen pääsemässä eroon yhdestä perisynnistä. Nimittäin siitä, että suuta ei avata, ellei kielen päällä ole täydellinen lause.

– Ei tarvitse olla flytande svenska. Nykyään väki uskaltaa vähän huonommallakin taidolla avata suutaan, ja se on iso parannus.