Pieru naurattaa aina – huumori osaa silti yllättää

Huumori ponnistaa syvältä ihmisluonnosta, ja vitseille on naurettu vuosituhansia. Mutta se vaihtelee, mille nauretaan: joku nauraa toisen vahingolle, toinen puujalkavitseille. Mutta mitä jos rasistinen vitsi naurattaa?

ilmiöt
Naurava suu.
Huumori rakentaa ihmisten välille siltoja tai pystyttää muureja. Huumoritutkija Jarno Hietalahti kertoo Esko Pulliaisen haastattelussa, voiko sopimattomille vitseille nauraa.

Ihmisellä on ollut kautta aikain luonnollinen tarve nauraa. Teorioita huumorin ja naurun alkuperästä ja syistä liikkuu monia, tietää Jyväskylän yliopistossa huumorista väitöskirjaansa tekevä Jarno Hietalahti.

Pieruhuumori sekä miesten ja naisten väliset erot ovat olleet jatkuvasti tapetilla.

Huumoritutkija Jarno Hietalahti

– Jotkut ovat sitä mieltä, että huumorille ja naurulle ei löydy mitään selitystä. Toiset taas sanovat, että eläimen irvistyksestä vääntynyt hymy luo ystävällisyyden tunteen, jotta voisimme luottaa toiseen ihmiseen, Hietalahti pohtii.

Oli syy huumorille mikä tahansa, on selvää, että se on ilmiönä paitsi ihmislähtöinen myös vahvasti aikaan sidottu. Eri aikakausien huumoria tai vitsejä ei välttämättä ymmärrä ilman tietoa ajan kulttuurista.

– Esimerkiksi Antiikin komedioiden hauskuutta on vaikea tavoittaa ilman valtavaa kulttuurihistoriallista tuntemusta, huumoritutkija toteaa.

Pieruhuumori on naurattanut aina

Tietyt, yleisinhimilliset naurun aiheet ovat pysyneet mukana aikakaudesta ja kulttuurista toiseen.

– Vaikka huumori elää ajassa, niin esimerkiksi pieruhuumori sekä miesten ja naisten väliset erot ovat olleet jatkuvasti tapetilla.

Vitsien peruskaava on myös ikivanha. Antiikin Kreikan ajoilta on säilynyt vitsikokoelma, jonka vitseissä on huomattavissa aivan samoja rakenteita kuin nykyvitseissäkin.

– Yhdessä vitsissä mies on vaimoaan hautaamassa, kun utelias ohikulkija kysyy mieheltä, että kuka on päässyt ikuiseen lepoon. Tähän mies vastaa "Minä", kertoo Hietalahti.

Onko mikään pyhää?

Edellä olevasta vitsistä voinee päätellä senkin, että jo Antiikin Kreikassa huumorilla oli synkkä puolensa. Huumorille on luonteista, että vaikeistakin asioista lasketaan leikkiä. Tällaisissa tilanteissa huumori saattaa jopa yllättää: sitä huomaa nauravansa todella sopimattomillekin jutuille. Huumoritutkijalle tämäkin on tuttu ilmiö.

– Huumori hyökkää rajoja vastaan. Vakavat asiat ovat tietenkin vakavia asioita, mutta kun ne esitetään yllättävässä ja hauskassa valossa, niin käänne tekee koomisen vaikutelman.

Mutta mitä se kertoo, jos nauraa vaikkapa rasistiselle vitsille?

– Yksittäisten vitsien ja naurujen perusteella ei voi tuomita ketään. Nauru yllättää meidät. Jos ihminen nauraa rasistiselle vitsille, ei se vielä välttämättä tarkoita, että ihminen itse olisi rasistinen, rauhoittelee Hietalahti.

Huumoritutkija jatkaa vielä, että usein esimerkiksi vitsit, joissa esiintyy kehitysvammaisia, eivät itse asiassa aseta vammaisia naurunalaiseksi, vaan pilkka osuukin "omaan nilkkaan".

– Ennemminkin niissä nauretaan sille, kuinka vaikea meidän on olla siinä kehitysvammaisen ympärillä, eikä pystytä kohtaamaan aidosti ihmisenä. Eli vitsi nauraakin meidän muiden vajavaisuuksille ymmärtää ja kohdata maailmaa avoimesti.

Yhdistää ja erottaa

Kaikki eivät kuitenkaan sopimattomille vitseille naura. Huumorintajuissa on eroja, ja se mikä naurattaa yhtä, saattaa herättää lähinnä kummeksuntaa toisessa. Liian erilainen huumorintaju voi pahimmillaan luoda jännitteitä ihmisten välille.

Jos ihminen nauraa rasistiselle vitsille, ei se vielä välttämättä tarkoita, että ihminen itse olisi rasistinen.

Jarno Hietalahti

– Jos ei pystykään nauramaan samalle asialle kuin toinen, niin siinä välillä on aikamoinen etäisyys, Hietalahti pohtii.

Hietalahti muistuttaa kuitenkin, että vaikka huumorintajuissa on eroja, voi huumori parhaimmillaan toimia yhdistävänä tekijänä.

– Vaikka huumorintaju on jokaisella ainutlaatuinen, niin silti siitä löytyy jakopintoja. Pystymme huomaamaan samoissa asioissa huvittavuutta, ja se kertoo jollain tapaa yhteneväisestä maailmankuvasta tai elämänkatsomuksesta.

Klassisena poliittisena esimerkkinä huumorin yhdistävästä voimasta Hietalahti mainitsee Boris Jeltsinin ja Bill Clintonin tapaamisen 90-luvulla. Tiedotustilaisuudessa Boris Jeltsin keventää tunnelmaa lohkaisemalla vitsin, ja Clinton nauraa katketakseen.

– Se kuvastaa hyvin sitä, että vaikka olisikin poliittisia jännitteitä ja kulttuurieroja, niin jos pystymme nauramaan yhdessä, niin kyllä asiat vielä sutviintuvat. On sanottu, että huumori murtaa kaikki muurit ja tuo ihmiset yhteen. Se on sosiaalista liimaa ja toisaalta öljyä, joka panee asiat soljumaan, huumoritutkija luonnehtii.

Lisää aiheesta: Saako tälle edes nauraa?