Kännykällä ei ole pöytätapoja – eikä tule

Ravintolan seurueessa kännykkää räpläävä ihminen on unohtanut hyvät pöytätavat. Asiaan huomiota kiinnittävää pidetään vanhanaikaisena ja tekniikkavastaisena ihan suotta, sanoo tapakouluttaja Helena Valonen.

ilmiöt
porukka on kiinnostunut puhelimista, ei toisistaan
Tiina Kokko / Yle

Elokuvateatterin aulassa rakastunut nuoripari istuu sylikkäin ja odottaa elokuvan alkua. Kädet ovat kiertyneet toistensa ympärille, mutta molempien katseet on tiukasti naulittu – puhelimeen.

Kuuden hengen ravintolaseurue tulee syömään ja istahtaa pöytään. Annokset on tilattu ja juomia odotellaan. Jokainen kaivaa esiin puhelimensa, ja vähäinen keskustelu lopahtaa siihen. Ystävät menevät kahville – ja kaivavat puhelimensa esille.

Ei siinä ole mitään vanhanaikaista, että mennään kylään tai syntymäpäiville seurustelemaan toisten ihmisten kanssa.

Helena Valonen

Tuttuja tilanteita monelle, myös tapakouluttaja Helena Valoselle.

– Olen puhunut hyvistä tavoista yli kaksikymmentä vuotta ja kirjoittanut kaksitoista kirjaa. Viimeisimpään kirjaan haastattelin sataa eri-ikäistä ja -taustaista ihmistä, eikä kukaan heistä olisi halunnut, että ystävä keskittyisi puhelimeen ihmisen sijasta, sanoo tapakouluttaja Helena Valonen.

– Olemme unohtaneet, että kaikista lähimpänä olevat ihmiset ovat kaikista tärkeämpiä. Jos mennään yhdessä ravintolaan, niin ne hetket on tarkoitettu ajatusten jakamiseen ja keskusteluun. Toiseen ihmiseen saadaan kontakti olemalla vain itse avoin ja tavoitettavissa. Ei silloin hiplata puhelinta, jos on aikomus puhua toisen ihmisen kanssa, sanoo Helena Valonen.

Taivas, kuinka vanhanaikainen ajatus. Puhelin luo sisältöjä, puheenaiheita, ajatuksia. Kyllähän siinä "ollaan yhdessä".

– Höpö höpö. Se kertoo välinpitämättömyydestä, jos saatavilla oleva seura ei riitä. Olen lopen kyllästynyt kuulemaan puhetta tekniikkavastaisuudesta tai vanhanaikaisuudesta. Ei siinä ole mitään vanhanaikaista, että mennään kylään tai syntymäpäiville seurustelemaan toisten ihmisten kanssa. Nyt on kyse ihmisen empatiakyvystä ja todellisen läsnäolon taidosta. Jos ollaan ravintolassa tai on tarkoitus kokoontua yhteen, niin silloin on tarkoitus jakaa ajatuksia ihmisten kanssa eikä puhelimen, lataa Helena Valonen.

Pärinä rassaa psyykettä

Joku tässä nyt haraa vastaan. Puhelin on sellainen jatke meille, että ilman emme osaa olla.

Kyse on hienotunteisuudesta, siitä kuinka osaamme ottaa toiset ihmiset huomioon.

Helena Valonen

– Eikä tarvitsekaan, hyvänen aika! Mutta pelisilmä pitää tilanteiden suhteen olla kunnossa. Kyse on hienotunteisuudesta, siitä kuinka osaamme ottaa toiset ihmiset huomioon. Puhelimet ovat niin hyviä nykyään, että ne voi laittaa tapaamisen ajaksi äänettömälle ja soittaa myöhemmin. Jos taskussa piippaa ja pirisee koko ajan, ihmisen psyyke ei koskaan pääse rauhoittumaan, eivätkä voimat enää riitä huomaamaan vastapäätä istuvan ihmisen tärkeyttä.

Mutta entäs ne hienot valokuvat, joita ravintoloissa voi ottaa upeista annoksista ja ne hassut selfiet joissa kaikki näkevät kuinka mukavaa meillä täällä on?

– Minusta tuo on vähän väljä juttu. Se, että ihmisellä on päällimmäisenä se, miten viestitään ulkopuolelle. Silloin kerätään kokemuksia muualle ja jätetään yhteys ja keskustelu pois niiltä ihmisiltä, jotka ovat pöydän ääressä oikeasti mukana. Jos haluaaa kuvata annoksia ja ihmisiä, niin voihan sen yhteisestä sopimuksesta tehdä vaikka illallisen lopuksi, muistuttaa tapakouluttaja Helena Valonen.

Mutta mistä me sitten siellä pöydässä enää puhutaan?