Aira Samulin Nuorten ääni -toimitukselle: ”Päätin, että en kurita omia lapsiani”

Järjestöaktiivi, takkitehtaan johtaja, muoti-ikoni. Aira Samulin on ollut monessa mukana. Samulinin tarina on toinen osa Nuorten ääni -toimituksen juttusarjaa, jossa pohditaan vaikuttamista yhteiskunnassa.

A-studio
Aira Samulin, tytär ja Marika
Aira, tytär ja MarikaAira Samulin, kotialbumi

Hyrsylän mutkassa, Aira Samulinin kotitalolla, vietettiin hänen lapsenlapsenlapsensa viisivuotissyntymäpäiviä. Suvun juhlat ovat isoja, sillä koossa ovat kokonaiset neljä sukupolvea.

– Minulla on kaksi lasta, kolme lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta, Samulin, 87, kertoo.

Samulinilla on pitkä perspektiivi lasten kasvatuksesta.

– Sain ensimmäisen lapseni, kun olin 20-vuotias. 40- ja 50-luvuilla lastenkasvatus oli paljon autoritäärisempää ja kovempaa kuin nykyaikana.

Samulin kertoo, että hänen omat vanhempansa kurittivat lapsiaan fyysisesti.

– Tietenkin muistan oman lapsuuteni. Silloin sanottiin, että joka piiskaa säästää, se lastaan vihaa. Eiväthän vanhemmat saaneet tietenkään vihata lastaan, eli piiskaa piti antaa. Minä päätin kuitenkin, että en kurita omia lapsiani.

Perhekasvatuksen professori Kimmo Jokisen mukaan nykyaikainen lastenkasvatus pohjautuu keskusteluun, kannustamiseen ja läsnäoloon.

– Kyllähän kaikki tutkimukset osoittavat, että niissä perheissä, joissa on väkivaltaa, niin se tahtoo periytyä. Lapset aikuisena soveltavat samoja sääntöjä.

Jokisen mukaan nykykasvatuksen seurauksena lapsista kasvaa luottavaisempia ja tasapainoisempia aikuisia, jotka eivät omassa elämässään turvaudu väkivaltaan tai tiukkoihin arvovaltamalleihin. Lapset ja nuoret eivät todennäköisesti aikuisena pyri alistumaan itseään korkeammille auktoriteeteille ja sen seurauksena itse pyri olemaan tiukkoja auktoriteetteja muille, esimerkiksi perhe-elämässä tai työpaikalla. Suhtautuminen lapsiin on sekin muuttunut.

– Viimeistään 1980–1990-luvulla alettiin keskustella aika paljon lasten oikeuksista ja turvallisesta elämästä. Silloin tuli lisää herkkätuntoisuutta lapsia kohtaan ja alettiin keskustella lapsista tahtovina, tietoisina olentoina, joilla on myös oma mielipide.

Tasa-arvoa edistämässä

Samulin on tehnyt elämäntyönsä tanssin ja muodin saralla, ja häntä voisi kuvailla jopa oman alansa edelläkävijäksi.****

– Olin 1950-luvulla suuren muotitehtaan johtaja, nainen ja alle kolmekymppinen!

Samulin toimi myös Helsingin suurimman naisten muotitalon Diorinan johtajana. Naisten nousu johtaviin asemiin työelämässä ei ollut siihen aikaan vielä tavanomaista. Sukupuolentutkimuksen professori Marjut Jyrkisen mukaan naisten läpimurto työelämän johtotehtäviin on tapahtunut vasta viime vuosikymmeninä.

Jyrkisen mukaan etenkin naisjohtajilla sukupuoli korostuu, vaikka he ovat tulleet valituiksi pätevyytensä eivätkä sukupuolensa perusteella. Professori korostaa, että yhden ihminen kohoaminen johtavaan asemaan ei ratkaise naisten asemaa koko yrityksessä, vaan tasa-arvon eteen tulee tehdä töitä läpi organisaation.

– On ihan ilmiselvää, että esimerkillä on suuri vertauskuvallinen merkitys seuraaville sukupolville ja aikalaisille. Mahdollisuus tällaisesta urasta konkretisoituu naisille, että se on mahdollinen ja että se ei ole saavuttamattomissa.

Aira ja Rytmikkäät lähdössä kiertueelle
Aira Samulin ja Rytmikkäät Mannekiinit lähdössä kiertueelle.Aira Samulin, kotialbumi

Samulinin on sanottu tuoneen myös aerobicin Suomeen, ja hänen tanssiryhmänsä Rytmikkäät Mannekiinit toivat tanssin suomalaisiin muotinäytöksiin. Samulin otti vaikutteita maailmalta ja toi niitä Suomeen. Muotitoimittaja Sami Sykkö ontanssinut lapsimallina Samulinin oppilaiden koreografioita.

– Rytmikkäät Mannekiinit oli merkittävä ryhmä ja hyvin erilainen, koska mallit olivat tanssijoita, jotka esittelivät vaatteita tanssiaskelin. Se oli 80-luvulla muodikasta, joten tanssillisuus levisi sitten muihinkin muotinäytöksiin.

Vaikka tanssi muotinäytöksissä hävisikin 1980-luvun lopussa, Samulinin persoonallinen ja mielenkiintoinen idea synnytti muotimaailmaan ilmiön 1970–1980-luvuilla.

"Elämä pitää mennä selvänä läpi"

Samulinin lapsuudenkodissa päihteitä ei hyväksytty ja samoilla linjoilla on jatkanut hänen tyttärensä. Samulinin mukaan oma esimerkki on ainoa, joka vaikuttaa muihin. Hän joutui nuoruudessaan aikuistumaan nopeasti: jo 14-vuotiaana häntä kutsuttiin rouvaksi. Hän piti pikkusisarestaan huolta ja kävi ahkerasti töissä.

– Ei ole aikaa pitää rokulipäiviä. Elämä pitää mennä selvänä läpi.Onneksi minun elämäntapani ovat opettavaisia.

Vaikka alkoholin ongelmakäytön haitoista käyttäjälle itselleen on oltu jo pitkään tietoisia, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) erikoissuunnittelija Elina Kotovirran mukaan yksilön alkoholinkäytöstä muille ihmisille, kuten lapsille, aiheutuvista ongelmista on alettu puhua vasta viime aikoina.

– Ihmiset pelkäävät humalassa olevien ihmisten käyttäytyvän arvaamattomasti. Eivät he pelkää spurguja vaan ihan normaaleja juhlijoita esimerkiksi Helsingin keskustassa. Myös lapsista aikuisten mielestä harmiton juhliminen tuntuu oudolta: humalaisten aikuisten käytös tuntuu lapsista epänormaalilta ja turvattomalta.

THL:n ylijohtaja Erkki Vartiaisen mukaan alkoholinkäytöstä johtuvat sairaudet tulevat kalliiksi yhteiskunnalle niihin uppoavien hoitokulujen takia. THL:n tilastoraportin mukaan suomalaisten alkoholinkäytöstä aiheutuvat kustannukset maksoivat julkiselle sektorille noin miljardi euroa vuonna 2010.

"Yhdistyksessä ei tapahdu mitään, jos siellä ei ole toimijoita"

Aira Samulinin järjestötoiminta
Samulin on järjestötoiminnan vankka kannattaja.Aira Samulin, kotialbumi

Lastenklinikan kummit, Omaiset mielenterveystyön tukena ry, Uudenmaan Lotta-perinneyhdistys ry, listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä Samulin kuuluu yli 30 järjestöön. Vaikka hänellä ei ole enää aikaa käydä järjestöjen kokouksissa, hän tukee niitä maksamalla vuosittaiset jäsenmaksut.

Samulinin mukaan jo sillä, että kuuluu johonkin järjestöön, on kannustava vaikutus sen olemassaolon kannalta. Järjestöt ovat yhteiskunnallisten muutosten kannalta tärkeitä toimijoita, sillä ne voivat muun muassa antaa asiantuntijalausuntoja kansanedustajille lakeja säädettäessä. Esimerkiksi Seta ry:n edustajaa kuultiin, kun tasa-arvoista avioliittolakia käsiteltiin lakivaliokunnassa kesäkuussa 2014.

Helsingin yliopiston valtiotieteiden tohtori Eeva Luhtakallio jatkaa Samulinin kanssa samoilla linjoilla.

– Yhdistyksessä ei tapahdu mitään, jos siellä ei ole toimijoita.

Jäsenet ovat yhdistykselle elintärkeitä toiminnan järjestämisen kannalta. Myös sillä, että tunnettu henkilö on mukana yhdistyksessä, voi olla merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta, koska menestyneet henkilöt tuovat näkyvyyttä.

Esimerkiksi ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) liittyminen Suomen Attac-yhdistykseen vuonna 2001 toi Luhtakallion mukaan vastaperustetulle yhdistykselle uskottavuutta kansalaisten ja median silmissä.

Mitä tulee Aira Samuliniin, hän yrittää jatkaa vaikuttamista. Niin hän on aina tehnytkin.

Tekijät: Ilmari Huhtala ja Emilia Toivanen. Kokonaisuuteen osallistuivat myös: Reeta Niemonen, Henri Salomaa, Aku Nurmi, Aleksei Myller ja Tuukka Tuomasjukka.

Pääkaupunkiseudun Nuorten Ääni -toimituksen sivusto: http://nuortenaani.blogspot.fi/ (siirryt toiseen palveluun)

Helsingin nuorisoasiainkeskuksen hankkeessa nuoret tuovat näkökulmiaan esille mediassa.