1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Näkökulma: Miestenvessassa Egon Krenzin kanssa

Berliinin muurin murtumisesta tulee sunnuntaina kuluneeksi 25 vuotta. Sen kunniaksi toimittaja Pertti Rönkkö muistelee epätavallista kohtaamistaan DDR:n viimeisen johtajan Egon Krenzin kanssa.

Ulkomaat
Egon Krenz Berliinissä vuonna 2003.
Egon Krenz Berliinissä vuonna 2003.Andreas Altwein / EPA

Tapasin DDR:ää viimeiset seitsemän viikkoa valtionpäämiehenä hallinneen Egon Krenzin muutama vuosi sitten berliiniläisen kulttuuritalon miestenvessassa erään lehdistötapaamisen jälkeen.

Mieleni valtasi hulppea tunne kun huomasin, että vieressä hoitelee intiimejä asioitaan DDR:n johtajan Erich Honeckerin kruununperillisenä pidetty kovaääninen ja mielellään kommunistisen nuorisojärjestön FDJ:n sinisessä paidassa liikkunut supersosialisti.

Muistin 25 vuoden takaiset televisiokuvat, joissa hän seisoi vain muutama viikko ennen Berliinin muurin murtumista Honeckerin ja Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatsovin vieressä kunniakorokkeella juhlimassa 40 vuotta täyttävää Saksan demokraattista tasavaltaa.

Koska Magnus-talon vessaan ei tullut muita, niin heittäydyin juttusille. Kysyin Saksojen yhdistymisen jälkeen muurimurhakomennoista vankilassa istuneelta Krenziltä, olisiko DDR:n kaltaiselle valtiolla vielä mahdollisuuksia.

Hän suki vahvaa mutta jo harmaantunutta tukkaansa ja vastasi hetken mietittyään, ettei enää DDR:n kaltaiselle mutta jonkinlaiselle uussosialistiselle valtiolle kylläkin.

– Maailman kasvavaa epäoikeudenmukaisuutta ja muita globaaleja ongelmia ei ratkaista kapitalismilla vaan sillä, että ihmiset toimivat yhdessä ja ovat valmiita jakamaan niin työt kuin työn hedelmätkin tasa-arvoisesti keskenään, Krenz vastasi.

Vessan ovi kävi, ja hetken hegemonia haihtui. Toivotin miellyttävän vaikutuksen tehneelle Krenzille hyvää kotimatkaa Mecklenburg-Etupommeriin sekä onnea ja menestystä uuden ja uljaan, eikä suoraan sanoen mitenkään vääränlaisen maailman kehittelyyn.

Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että DDR muureineen oli epäoikeusvaltio ja pahanlajinen diktatuuri. Käynti Berliinissä Hohenschönhausenin Stasi-vankilassa paljastaa sen luonteesta karun totuuden.

Venäläisiltä itäsaksalaisille siirtyneessä vankilassa kidutettiin henkisesti ja fyysisesti kuoliaaksi satoja ellei tuhansia toisinajattelijoita.

Kuolla hirttosilmukassa tai teloittajan luotiin ei eronnut siitä, että menehtyi keuhkokuumeeseen pohjakerroksen lämmittämättömässä ja vetoisessa sellissä, jossa vangit joutuivat istumaan päivät laverin reunalla jalat nilkkoja myöten kylmässä vedessä.

Kovakalloisimmiksi yhteiskunnan vihollisiksi arvioituja teljettiin Hohenschönhausenin vankilassa usein myös ikkunattomiin yksinäisselleihin, joissa heitä pidettiin yhdeksän kuukautta ilman minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan. Päiväsaikaan ei saanut edes käydä pitkäkseen kovalle laverille.

Vankilassa oppaina toimivat entiset vangit kertovat, että henkisesti ja fyysisesti nujerretut ihmiset eivät pureksineet pelkästään kynsiään vaan lopulta myös sormiaan. Nopea teloitus olisi ollut armollisempi kuin ajaminen sekopäisyyden rajalle.

Kun tuomio oli kärsitty, niin Stasi lähetti ihmisrauniot takaisin kotikulmilleen eläviksi varoituksiksi: näin käy sinullekin, jos pullikoit systeemiä vastaan.

Oliko DDR muureineen pelkkä sosialistinen kokeilu, joka oli tuomittu jo alun perin tuhoon? Vai oliko siinä sittenkin jotakin jaloa, minkä typerät ja vallanhimoiset toverit vain pilasivat? Voitaisiinko DDR:n johtoa syyttää sosialismin raiskaamisesta?

Eivät kaikki muurin yli, ali ja läpi paenneet itäsaksalaiset vihanneet omaa maataan ja sosialismia vaan sen hirmuvaltaa ja sen täydellistä tahallista tai tahatonta väärinymmärrystä siitä, mitä onnellinen elämä pitää sisällän.

Jos Egon Krenz saisi vielä mahdollisuuden, niin tuskinpa hän sortuisi enää siihen virheeseen, että komentaisi Stasin miehet riuhtomaan ihmisten käsistä kylttejä, joissa todetaan suuren sosialistin Rosa Luxemburgin sanoin, että vapaus on aina toisinajattelijoiden vapautta.

Ehkäpä aidon sosialismin siemen itääkin heissä, jotka murskasivat muurin, eikä suinkaan heissä, jotka jäivät vanhoja kaipaamaan.

Ylen ulkomaankirjeenvaihtajien ja -avustajien kolumneja kuullaan torstaisin myös Radio Suomessa Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa, ja uusintana Yle Radio 1:ssä perjantaisin kello 21.35 ja lauantaisin kello 17.15.

Lue seuraavaksi