"Aika nopeasti tajusin, ettei elämä ole mun käsissä"

Nämä sanat ovat vaasalaisen Jarno "Jaijo" Högforsin. Ne kuvaavat sitä, mitä Jaijo tunsi, kun päihdekierre kiihtyi nopeasti siihen pisteeseen, että pohja alkoi häämöttää.

Kotimaa
Jarno "Jaijo" Högfors on ollut 11 vuotta raittiina.
Jarno "Jaijo" Högfors on ollut 11 vuotta raittiina.Terhi Varjonen/Yle

Jarno Högforsin päihdehistoria sai alkunsa jo yläasteella. Ensin päihdevalikoimaan tuli alkoholi, jota juotiin reippaasti joka viikonloppu. Hyvin nopeasti kuitenkin isossa kaveriporukassa alkoivat myös muut päihteet levitä, kertoo Jarno.

– Meitä oli iso kaveriporukka, varmaan jotain 30 henkilöä ja jossakin vaiheessa huumeet alkoivat ujuttautua mukaan. Ne levisivät kuin kulovalkea, ensin kannabis ja tosi nopeasti myös amfetamiini tuli mukaan, muistelee Jarno.

Amfetamiini oli Jarnon pääasiallinen aine mutta kaikki muukin, millä vain sai pään sekaisin kelpasi. Jarno muistelee miten hän halveksi ihmisiä, jotka käyttivät alkoholia , sillä hän itse koki olevansa raitis kun ei käyttänyt alkoholia.

– Jotenkin se todellisuuden ja arkielämän kohtaaminen oli mulle ylitsepääsemätöntä. Lääkitsin sitä oloa aineilla. Kun käytin huumeita, tein rikoksia ja petin lupauksia läheisilleni, niin omatunto alkoi soimata. Sen omantunnon hiljentämiseksi käytin enemmän ja enemmän aineita ja vauhti kiihtyi, kertoo Jarno.

Amfetamiini vei pohjalle

Jatkuva amfetamiinin ja muidenkin aineiden käyttö vei Jarnon nopeasti huonoon kuntoon. Hän laihtui ja unettomuus vaivasi. Sitten alkoivat tulla harhat. Ensimmäisen kerran Jarno haki apua 22-vuotiaana, neljän päihdevuoden jälkeen.

– Mä tajusin kyllä aika nopeasti, ettei elämä ole mun käsissä. Aineet vei mun elämää ihan täysin, ettei mulla ollut minkäänlaista elämänhallintaa, kertoo Jarno.

Kierre kiihtyi. Jarno palasi "kierrokseltaan" äitinsä luo, sai itsensä kuntoon ja hetken päästä kierros alkoi taas. Perässä olivat alamaailman velkojat ja elämä oli hukassa. Tätä rumbaa jatkui pitkään kunnes tuli se viimeinen kerta.

Olin puolitajuttomassa kunnossa ja mut vietiin katkolle.

Jarno Högfors

– Mä olin taas tullut mutsin luo kaikkeni antaneena, olin puolitajuttomassa kunnossa ja mut vietiin katkolle. Mä heräsin sieltä neljän päivän nukkumisen jälkeen. Silloin mä ajattelin, että tätä oloa mä haluan ja mun raittius lähti siitä.

Kiusauksia vältellen päihteettömäksi

Jarno on ollut nyt 11 vuotta raittiina. Tänä aikana hän on ollut kokonaan ilman päihteitä. Aikaisemmin kun Jarno yritti päästä aineista eroon hän käytti alkoholia. Se vei kuitenkin itsekontrollin ja hyvin nopeasti kuvioon tulivat mukaan taas muutkin aineet. Sitä riskiä Jarno ei enää ota.

– Kyllä joskus kun menee kaupassa kaljahyllyn ohi niin huomaa, että on tullut jotakin uutta kaljaa tai lonkkua, mutta mä käyn ajatuksissani läpi sen, minkälaista olisi jos ottaisi. Mä muistan sen missä mä olin silloin kun olin ihan pohjalla ja kun viimeksi käytin, niin aika nopeasti se kiusaus menee ohi. Nykyään aina vain nopeammin, kertoo Jarno.

Jarno käy edelleen vertaistukiryhmissä säännöllisesti. Vanha kaveriporukka on muuttunut toisenlaiseksi.

Mun on pakko olla terveesti itsekäs, enkä voi olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttää aineita.

Jarno Högfors

– Vertaistukiryhmistä olen saanut uusia kavereita, joilla on sama tausta ja sama halu olla ilman aineita. Mun vanhaan kaveriporukkaan jäi tosi hyviä kavereita, sellaisia joiden kanssa on pyörinyt ihan lapsuudesta asti, mutta meillä on eri elämäntavat nykyään. Mun on pakko olla terveesti itsekäs, enkä voi olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttää aineita, sanoo Jarno.

Tukena päihteiden käyttäjien omaisille

Jarno tekee vapaaehtoistyötä Irti Huumeista ry:ssä. Hän vetää Äijä-ryhmää, jossa kohtaavat päihteiden käyttäjien omaiset. Jarnon mielestä päihteiden käyttäjille on tarjolla monenlaistakin apua ja tukea, mutta omaiset jäävät monesti huomiotta. Hekin tarvisevat tukea.

Ryhmän vetäjänä hän, entisenä päihteiden käyttäjänä, pystyy tulkitsemaan omaisille minkälainen heidän läheisensä päihdemaailma on. Jarno kuvaa itseään sanakirjaksi omaisten ja päihderiippuvaisen välillä. Vapaaehtoistyö on myös Jarnolle itselleen tärkeää.

– Saan tässä hyvittää yhteiskunnalle sen pahan mitä olen tehnyt. Nyt voin olla hyödyksi enkä haitaksi, niin kuin aikoinaan, naurahtaa Jarno.