Jumalan rakastaja ravistelee ruumiin kuvaa

Jussi Parviaisen Jumalan rakastaja -näytelmä herätti 1980-luvun alussa voimakkaita tunteita. Raju kielenkäyttö ja väkivalta oli jotakin ennen näkemätöntä. Tänä päivänä kiroilu ja suorasukaisuus eivät enää samalla tavalla shokeeraa, mutta aikaansa edellä ollut aihe on sitäkin ajankohtaisempi.

kulttuuri
Näyttelijä painot selässä.
Heikki Impiö kävi Jumalan rakastaja -näytelmän harjoituksissa haastattelemassa ohjaaja Antti Nuoraa ja näyttelijä Janne Tuonosta. Kuuntele juttu tästä!

Jyväskylän Ylioppilasteatterissa (siirryt toiseen palveluun)valmistaudutaan parhaillaan nykyklassikon ensi-iltaan. Jussi Parviaisen teksti Jumalan rakastaja on ohjaaja Antti Suoran mielestä tänä päivänä ehkä entistäkin ajankohtaisempi.

– Kun elämän peruspakka on enemmän tai vähemmän sekaisin, ihminen rakentaa kehostaan temppelin ja pyrkii sitä kautta täydellisyyteen.

Kolme vuosikymmentä sitten Parviaisen näytelmää pidettiin kiroilun ja väkivallan vuoksi rajuna.

Ihminen rakentaa kehostaan temppelin ja pyrkii sitä kautta täydellisyyteen.

– Nykyään teksti ei enää samalla lailla särähdä korvaan kuin 80-luvulla. Sitä ei ollut tarvetta lähteä pehmentämään, mutta ei myöskään korostamaan, Suora sanoo.

Tekijät toivovat, että näytelmä saisi ihmiset hetkeksi hämilleen.

– Toivoisin, että kukin miettisi hetken omaa minuuttaan ja uskoa. Että onko uskon kohde Jumala ja jos on, niin mikä se Jumala kullekin on.

Jumalan rakastaja saa ensi-iltansa Jyväskylän Ylioppilasteatterissa 8.11.2014.

Jyväskylän Ylioppilasteatterissa vieraili Heikki Impiö. Kuuntele juttu yltä!